Epilepsia

Epilepsia on sairaus, jossa aivoilla on pitkäaikainen taipumus kehittää epileptisiä kohtauksia. Epilepsia johtuu hermosolujen liiallisesta, poikkeavasta purkaustoiminnasta. Epileptinen kohtaus on aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka saattaa levitä paikallista alkamiskohtaansa laajemmalle (paikallisalkuinen epilepsia) tai sitten alkaa samanaikaisesti molempien aivopuoliskojen alueella (yleistyvä epilepsia). Se aiheuttaa tajunnan häiriöitä tai liike-, tunto- tai autonomiseen hermostoon liittyviä tai psyykkisiä äkillisiä oireita. Kohtauksen luonne riippuu purkauksen lähtökohdasta ja sen leviämisestä aivoissa. Epilepsia ei ole yhtenäinen sairaus, vaan joukko oireyhtymiä, joiden syyt, alkamisikä, hoito, ennuste ja vaikutukset potilaan elämään vaihtelevat suuresti. Lähes 1% väestöstä sairastaa epilepsiaa.

Toteaminen

Epilepsian diagnoosi perustuu silminnäkijältä saatuun kohtauskuvaukseen. Mikäli kohtauksellinen oire herättää epäilyn epilepsiasta, tehdään aivojen magneettitutkimus ja aivosähkökäyrä- eli EEG-tutkimus. Magneettikuvauksella nähdään, onko aivoissa sellaista rakenteellista muutosta, joka lisää riskiä kohtausten uusimiselle. Muutos voi olla synnynnäinen tai myöhemmin elinaikana kehittynyt muutos. EEG-tutkimus tehdään pään iholle asennettavien elektrodien avulla. Tutkimuksessa voidaan käyttää vilkkuvaa valoa tai ylihengittelyä sähkömuutosten aikaansaamiseksi. Epilepsiadiagnoosi edellyttää, että potilaalla on ollut vähintään yksi epileptinen kohtaus. Useimmiten epilepsiadiagnoosi tehdään kuitenkin vasta, kun taipumus toistuviin kohtauksiin on osoitettu sen pohjalta, että kohtauksia on ollut vähintään kaksi.

Lääkitys

Epilepsialääkitys aloitetaan heti kun epilepsiadiagnoosi on tehty. Sopiva lääke valitaan potilaalle yksilöllisesti kohtaustyypin sekä muun muassa iän ja mahdollisten muiden sairauksien mukaan. Kullekin potilaalle pyritään löytämään pienin tehokas annos, jolla kohtaukset pysyvät poissa. Epilepsialääkkeet kuuluvat erityiskorvattaviin lääkkeisiin. Valtaosalla epilepsia on hyvin lääkehoidolla hallittavissa, mutta osalla sairastuneista se haittaa hoidosta huolimatta elämää. Joissakin tilanteissa lääkitys voidaan lopettaa, mutta suuri osa kohtauksettomistakin potilaista tarvitsee pitkäkestoista hoitoa.

Jos epilepsia osoittautuu lääkkeillä vaikeasti hoidettavaksi, on keskeistä arvioida mahdollisuukset muihin epilepsian hoitomuotoihin. Näitä ovat leikkaushoito tai neurostimulaatiohoidot (vagushermostimulaatio (VNS) ja syväaivostimulaatio (DBS)). Epilepsia vaatii sairastuneelta ja lähipiiriltä pitkäaikaista sitoutumista hoitoon ja lääkkeiden säännöllinen ottaminen on ensisijaista epilepsian hoidossa.

Ajokyky

Epilepsia vaikuttaa ajokykyyn, jonka arvioinnista on säädetty laeilla ja asetuksilla, joita terveydenhuollossa on noudatettava. Tarkoituksena on, ettei sairastunut vaaranna omaa tai muiden turvallisuutta.

Työ aivojen hyväksi koskettaa meitä kaikkia. Kiitos tuestasi!

Voit tukea aivojen ja aivosairauksien tutkimusta lahjoittamalla haluamasi summan joko säätiön lahjoitustilille FI97 1023 3000 2443 71 tai kirjautua oheisesta linkistä suoraan verkkopankkiin.

Lahjoita