Aivoverenkiertohäiriö

Tavallisia aivoverenkiertohäiriön oireita ovat toisen suupielen roikkuminen, käden ja/tai jalan halvausoireet ja puheentuoton vaikeudet. Myös kova päänsärky ja pahoinvointi voivat olla merkki aivoverenkiertohäiriöstä. Aivoverenkiertohäiriötä epäiltäessä tulee soittaa nopeasti yleiseen hätänumeroon 112. Nopea hoitoon hakeutuminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä esimerkiksi aivoinfarktin liuotushoito on aloitettava ensitunteina. Ambulanssi kuljettaa AVH-potilaan akuuttisairaalan päivystyspoliklinikalle.

Aivoverenkiertohäiriöissä aivojen verenkierto häiriintyy jollain aivojen alueella verihyytymän aiheuttaman suonitukoksen tai verenvuodon takia ja aivokudos kärsii hapenpuutteesta. Mikäli tila kestää muutamia tunteja pidempään, on seurauksena yleensä pysyvä vaurio aivoissa. Siksi mahdollisimman nopea hakeutuminen sairaalahoitoon on erittäin tärkeää.

Aivoverenkiertohäiriöt iskevät yllättäen, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Joskus niitä kuitenkin edeltää TIA-kohtaus. Se tarkoittaa erittäin korkeaa aivoinfarktin riskiä ja edellyttää päivystystutkimuksia. Aivoverenkierron häiriö aiheuttaa äkillisiä oireita: useimmiten kyseessä on toispuoleinen raajaheikkous, suupielen riippuminen tai äkillinen puheentuoton häiriö

Aivoinfarktin saa vuosittain noin 18 000 suomalaista ja aivoverenvuodon noin 1 800 suomalaista. Ohimenevän aivoverenkiertohäiriön (TIA) saa noin 5 000 henkilöä. Yhteensä vuosittain noin 25 000 suomalaista sairastaa aivoverenkiertohäiriön eli joka päivä lähes 70 henkilöä. Aivoverenkiertohäiriöt ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy Suomessa.

Aivoinfarkti ja aivoverenvuoto

Aivoverisuonitukos eli aivoinfarkti on sairaus, jossa äkillisesti tukkeutuneen valtimon alueella aivokudos jää ilman verenkiertoa ja happea. Tämän seurauksena paikallinen osa aivokudoksesta menee pysyvään kuolioon. Tukos on usein peräisin sydämestä, esimerkiksi eteisvärinäpotilaalla, mutta se voi aiheutua myös ahtautuneesta kaulavaltimosta tai aivojen pienten valtimoiden tukoksesta. 

Aivoverenvuodossa valtimosuoni repeää, jolloin veri vuotaa joko aivojen sisään (ICH) tai lukinkalvon alaiseen tilaan (SAV). SAV:n aiheuttaa useimmiten aivojen pinnalla olevan valtimon synnynnäisen pullistuman (aneurysman) repeäminen. Potilaan ennuste riippuu vuodon määrästä ja sen jatkumisesta tai uusiutumisesta. 

TIA (transient ischemic attack) on ohimenevä aivoverenkiertohäiriö. TIA-kohtaus aiheutuu aivovaltimon hetkellisestä tukkeutumisesta, joka ei ehdi aiheuttaa aivoihin pysyvää vauriota. TIA:n oireet ovat samankaltaisia kuin aivoinfarktissa, josta sitä ei voi erottaa ilman kuvantamista. Oireet kestävät tyypillisimmin 2–15 minuuttia, yleensä alle tunnin. 

Ensimmäinen TIA-kohtaus on varoitussignaali ja hoitoon on hakeuduttava välittömästi soittamalla hätänumeroon 112. Näin päästään heti puuttumaan taustalla oleviin riskitekijöihin ja parhaassa tapauksessa estämään aivoinfarkti.  Ensimmäisen TIA:n saaneista 10–20 prosenttia saa aivoinfarktin 90 vuorokauden kuluessa kohtauksesta, ja jopa puolet infarkteista ilmaantuu kahden vuorokauden kuluessa TIA:sta.

Mitä seurauksia aivoverenkiertohäiriöstä on?

Aivot säätelevät ihmisen toimintaa. Siksi aivoverenkiertohäiriön aiheuttama kudosvaurio vaikuttaa monin tavoin sairastuneen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Seuraukset ovat aina yksilölliset ja riippuvat vaurioalueen sijainnista ja laajuudesta. Aivoverenkiertohäiriö voi tuottaa pysyviä tai ohimeneviä kehon halvausoireita, tuntopuutoksia, häiriöitä kielellisissä toiminnoissa sekä muussa henkisessä suoriutumisessa.

AVH-potilaista joka toiselle jää pysyvä haitta, puolelle heistä vaikea-asteinen. Joka neljäs toipuu täysin oireettomaksi, yli puolet omatoimiseksi ja joka seitsemäs tarvitsee laitoshoitoa.  

Miten aivoverenkiertohäiriöitä hoidetaan?

Aivoverenkiertohäiriön iskiessä Suomessa saa hoitoa, joka on kansainvälisilläkin mittareilla huipputasoa. Parhaimmillaan aivovaltimotukospotilas tunnistetaan ensihoidossa, ja hän pääsee suoraan oikeaan sairaalaan, jossa laskimonsisäinen liuotushoito voi alkaa jopa alle 10 minuutissa sairaalaan saapumisesta. Tarvittaessa tukos avataan valtimon sisäisellä katetrihoidolla. Yli puolet potilaista toipuu täysin.

Aivoverenkiertohäiriötä epäiltäessä tulee soittaa nopeasti yleiseen hätänumeroon 112. Nopea hoitoon hakeutuminen on erittäin tärkeää, sillä esimerkiksi aivoinfarktin liuotushoito on aloitettava ensitunteina. Ambulanssi kuljettaa AVH-potilaan akuuttisairaalan päivystyspoliklinikalle

Potilaan saavuttua sairaalaan tutkitaan ensin, onko kyseessä aivoverenkiertohäiriö. Tämä selvitetään lääkärin tutkimuksella sekä aivojen ja tarvittaessa verisuonten kuvantamisella, verikokeilla ja sydäntutkimuksella. Joskus tehdään myös aivoselkäydinnesteen tutkimus. Aivoinfarkti ja aivoverenvuoto voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita, mutta ne voidaan erottaa toisistaan aivojen kuvantamisella.

Jos aivoverenkiertohäiriön aiheuttaja on aivoinfarkti, tukkeutunut verisuoni pyritään avaamaan aivoinfarktin liuotushoidolla. Suuren kaula- tai aivovaltimon tukos voidaan lisäksi yrittää avata suonensisäisellä toimenpiteellä (mekaaninen rekanalisaatiohoito eli trombektomia). Joskus tarvitaan myös leikkaushoitoa. Jos aivoinfarktin taustalla on kaulavaltimoahtauma, voidaan infarktin uusiutuminen estää kaulavaltimon puhdistusleikkauksella (endarterektomia) tai verkkoputkella (stentti). Laajassa aivoinfarktissa saatetaan poistaa väliaikaisesti kallon luuta (hemikraniektomia) aivoturvotuksen aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. 

Aivoverenvuodossa on tärkeää laskea verenpainetta ja kumota mahdollinen verenohennuslääkitys tai muu vuototaipumus. Joissakin tapauksissa leikkauksesta on hyötyä.  SAV:n (tilanne, jossa valtimosuoni repeää ja veri vuotaa aivojen lukinkalvon alaiseen tilaan) jälkeen aivovaltimon pullistuma voidaan usein hoitaa myös valtimonsisäisesti ilman leikkausta.

Kaikille avh-potilaille aloitetaan uusien aivoverenkiertohäiriöiden estoon tarkoitettu lääkitys. Jokaiselle tehdään myös arvio kuntoutuksen tarpeesta siinä vaiheessa, kun potilaan tila on vakiintunut. Kuntoutus aloitetaan mahdollisimman varhain, yleensä jo vuorokauden kuluttua. Avh-yksikössä potilasta valvotaan ja  vaarallisten komplikaatioiden kehittyminen voidaan estää. Mobilisaatio ja fysioterapia alkaa yleensä ensin, ja osa potilaista tarvitsee myös kuntoutussuunnitelmaan perustuvaa toimintaterapiaa, puheterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta. 

Miten aivoverenkiertohäiriöitä voi ennalta ehkäistä?

Aivoverenkiertohäiriöille altistavat monet tekijät. Useita riskitekijöitä voi välttää omilla teoilla ja valinnoilla. 

Merkittävin riskitekijä, johon voi itse vaikuttaa, on verenpaine. Kohonnut verenpaine lisää sairastumisriskin moninkertaiseksi. Mitä matalampi verenpaine, sitä pienempi riski. 

Myös sydämen vajaatoiminta, sepelvaltimotauti ja läppäviat sekä tyypin 2 diabetes lisäävät aivoverenkiertohäiriön riskiä. Korkeaa verenpainetta, sydäntauteja ja tyypin 2 diabetesta voi ennalta ehkäistä terveellisellä ruokavaliolla (joka sisältää runsaasti kasviksia ja vähän eläinperäisiä rasvoja), välttämällä tupakointia ja alkoholia sekä liikkumalla paljon. 

Eteisvärinä ja muut sydänperäiset syyt selittävät aivoinfarkteista lähes kolmasosan. Eteisvärinää voi epäillä  epätasaisen sydämen rytmin perusteella. Se altistaa verihyytymän syntymiselle sydämen eteiskorvakkeessa, josta se voi kulkeutua aivovaltimoon. Usein oireettomanakin esiintyvän eteisvärinän voi havaita pulssia tunnustelemalla, älylaitteilla tai verenpainemittarilla, mutta varsinainen diagnoosi vaatii sydänfilmin (EKG). 

Aivoverenkiertohäiriöiden muita riskitekijöitä, joihin emme voi vaikuttaa ovat ikä ja perinnölliset tekijät.  Naisilla myös raskaus, synnytys ja vaihdevuodet lisäävät riskiä. Aivoverenkiertohäiriö on usein seurausta monen tekijän vuosikymmeniä kestäneestä yhteisvaikutuksesta. Joskus myös tulehdus (etenkin hammasperäinen), uniapnea, runsas alkoholin käyttö tai poikkeuksellisen kova henkinen tai ruumiillinen rasitus voi laukaista aivoverenkiertohäiriön. 

Miten aivoverenkiertohäiriöitä tutkitaan?

Suomessa on maailman edistynein aivoverenkiertohäiriöiden akuutti hoito, jota suomalaistutkijat ovat myös olleet alusta alkaen kehittämässä. Kyseessä on yksi vaikuttavimmista hoidoista koko lääketieteessä: oikea-aikaisesti toteutettuna se voi olla myös parantavaa hoitoa. Muutama vuosikymmen sitten tällaisesta ei osattu vielä unelmoidakaan. Eteisvärinä selittää suurimman osan aivoinfarkteista ja myös vaikeimmat infarktit. Eteisvärinän hoitoon tarkoitetut verenohennuslääkkeet kehittyvät koko ajan tehokkaammiksi ja turvallisemmiksi, ja myös tässä tutkimustyössä Suomi on ollut aktiivisesti mukana. 

Aivoverenkiertohäiriöiden tutkimusta tehdään tutkijoiden ja tutkimuskeskusten kansallisessa ja kansainvälisessä verkostossa. Tärkeimpiä akuutin aivoverenkiertohäiriön hoitotutkimuksia ovat sekä globaalit satunnaistetut vaiheen II-III lääke- ja laitetutkimukset että tutkijalähtöiset akateemiset tutkimukset, joihin sisältyy sekä akuuttihoitoon että ennaltaehkäisyyn liittyviä tutkimuksia. 

Veritulpanestolääkkeitä ja verenohennuslääkkeitä koskevat tutkimukset ovat usein johtaneet uusiin hoitokäytäntöihin maailmanlaajuisesti. Suomi on maailman kärjessä nuorten aivoverenkiertohäiriöitä  koskevissa tutkimuksissa (aivoinfarkti, kaulavaltimon dissektoituma, kryptogeeninen eli sisäsyntyinen aivoinfarkti, aivoverenvuoto), aivovaltimoaneurysmatutkimuksissa (mukaan luettuna epidemiologinen eli esiintyvyyttä väestössä selvittävä tutkimus) sekä  aivojen kuvantamistutkimuksessa. Myös aivoinfarktipotilaiden musiikkikuntoutus on suomalaisen tutkimuksen tulosta. Geneettinen tutkimus ja tekoälyn soveltaminen kannattaa myös mainita lupaavina tulevaisuuden aloina.