Lapsi ja musiikki

Lapsi ja musiikki

Musiikilla luovuus kasvuun
Taide kohtaa tieteen -yleisöseminaari 29.8.2018 Sellosali
Yhteistyössä Urkuyö ja Aaria -festivaali ja Suomen Aivosäätiö

Jari Sinkkonen, LT, lastenpsykiatrian dosentti, diplomihuilisti EVP, Turun yliopisto

Lastenpsykiatrian dosentti, lasten- ja nuorisopsykoterapeutti ja diplomihuilisti Jari Sinkkosen eloisa esitys tutustutti seminaariyleisön lasten kokemaan musiikin maailmaan. Sinkkonen on aktiivinen osallistuja kasvatusta, lastensuojelua ja lasten kehitystä koskevassa keskustelussa. Hänen puheenvuorossaan saimme kuulla myös hänen omakohtaisista ”kivoista kokemuksistaan” huilunsoiton opiskelun parissa ja Mäntän nuorten pianoakatemiassa ”ylimmäisenä kallonkutistajana”.

 

Sirkuttavat äidit – Musiikilliset ainekset vauvan elämässä

Sikiövauva reagoi kuuloärsykkeisiin 22.-24. raskausviikosta alkaen. Se kuulee kohtuvaltimon sykkeen, äidin suolistoäänet, äidin puheäänen ja -rytmin – ja musiikkia. Vauvoja tyynnytetään rytmisesti silittelemällä ja tuudittelemalla. Kehtolaulut lauletaan matalalta, melodian sävelalue on suppea. Äänellä ja äänensävyillä on valtava merkitys äidin ja vauvan kontakteissa, miten vauvaa tuuditetaan, miten vauvalle sirkutetaan. Diskantissa esitetty, emotionaalisesti sävytetty jokeltelu, äidin ”sirkutus” eli ”motherese” on puhetta, jossa toistellaan sanoja, intonaatio on erilainen kuin normaalipuheessa. Vauvan auditiivinen alue on vastaanottavaisin frekvenssille, jolla äiti hänelle sirkuttaa.
Monien lintulajien poikaset leimautuvat munan sisälle kuulemaansa emon ääntelyyn. Ihmisvauva on sisällä äidin äänimaailmassa ennen syntymäänsä, mikä vaikuttaa äidin ja vauvan välisen poikkeuksellisen sidoksen syntymiseen. Alkuvaiheen vuorovaikutus perustuu enemmän puheen ”musiikkiin” kuin sen sanalliseen sisältöön (Infant-directed speech; ”motherese”)

 

Lapsilleen laulavat äidit – Musiikki, kiintymyssuhde ja aivot

Musiikki on universaalia, se yhdistää ihmisiä ja ihmisryhmiä. Ne aivojen alueet (mm. mantelitumakkeen kuorikerros, nucleus accumbens ja hippokampus), jotka aktivoituvat musiikkia kuunneltaessa, vaikuttavat varhaisen kiintymyssuhteen kehittymiseen. Laulaminen katsekontaktiin ja lempeään hymyyn yhdistettynä edistää tehokkaasti turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä. Vitaliteettitunteet syntyvät hengityksestä, nälän tunteen voimistumisesta ja lievittymisestä, pulssin kiihtymisestä ja rauhoittumisesta, nukahtamisesta ym. Vauva kokee aistimusten tulevan sekä sisä- että ulkopuoleltaan. Vitaliteettitunteilla on ”viskeraalinen” luonne, ne ankkuroituvat omaan ”kroppaan”. Ilonpurkauksilla, raivon kuohahduksilla, yllätyksillä, tunteiden aalloilla on ilmeiset yhteydet musiikkiin.

 

Musiikin muotoja ja tunteita

Filosofi Susan Langer, 1942, sanoin ”Ihmisen niin kutsutussa ’sisäisessä elämässä’ – olipa kyse sitten sen fyysisestä tai psyykkisestä puolesta – on tiettyjä rakenteita, jotka muistuttavat musiikin muotoja: liikkeen ja levon, yksimielisyyden ja erimielisyyden, valmistelun ja täyttymyksen, kiihtymyksen ja rauhoittumisen vuorottelu.”

 

Ensimmäiset merkitykselliset emotionaaliset äänet, esim. äidin lohdutus, varastoituvat aivorungon alempaan nelikukkulaan (colliculus inferior). ’Kylmiä väreitä’ aiheuttava musiikki aktivoi aivojen syviä alueita. Väristyksiä aiheuttava musiikki saattaa olla yhteydessä varhaisiin erokokemuksiin ja toiveeseen yhteen palaamisesta, ”emosta eroon joutuneen poikasen valitus” (Panksepp & Bernatzky, 2002). Myös kliimaksiin johtava hidas musiikillinen kehittely nostaa ihon kananlihalle, hyvänä esimerkkinä Rahmaninovin 3. pianokonserton finaali.
Kovat, äkilliset äänet pelottavat. Ne ovat erikoisen pelottavia, jos niiden lähde tai tulosuunta ei ole tiedossa. Tietyt perusäänet, kuten lähestyvän ampiaisparven ääni, on kaikista ihmisistä pelottava, ja sen on luultavasti evoluutio kaivertanut ihmismieleen. Äänen ja musiikin tuottaminen on tapa saada äänimaailma hallintaan, ”kesyttää” se. Pikkulapset paukuttavat kattilankansia, murrosikäiset rumpuja.

Vauvan ensimmäisten leikkien muodot muistuttavat musiikin fraaseja; niissä on alku, huippukohta, rauhoittuminen ja tauko. Sitten leikki uusitaan mahdollisesti pienin variaatioin. Sama koskee pikkulasten satuja, esim. Kolme pientä kilipukkia: p << mf << ff << sfz! Esim. rondo-muoto on kuin suoraan lainattu lapsen leikistä: tehdään pieni matka tuntemattomaan, palataan tuttuun ja turvalliseen ja lähdetään taas uudelle retkelle.

Kysymykseen miksi meidän pitää tarjota musiikkia lapsille, Sinkkosella on varmat vastaukset.
Musiikin juuret ovat omassa kehossamme. Musiikki on yhteydessä varhaisimpiin fyysisiin ja psyykkisiin kokemuksiimme. Musiikin fraasit ovat vauvan ensimmäisten leikkien kaltaisia. Musiikki tarjoaa kognitiivisia rakenteita, joissa voimakkaita tunteita voidaan kokea ja muokata turvallisesti.

Musiikki on kognitiivisesti ja emotionaalisesti aina totta, eikä sen avulla voi valehdella.

Musiikin harrastaminen ja opiskelu mahdollistavat äänimaailman mielihyvänsävyisen hallinnan ja sillä leikkimisen luovalla tavalla. Luovuus parantaa empatiakykyä ja toisten mielen ymmärtämistä; empatia ja rikas sisäinen symbolimaailma ehkäisee väkivaltaa. Musiikin avulla syntyy ”oseaaninen kokemus”, syviä yhteisyyden kokemuksia toisiin soittajiin ja laulajiin. Oppilas-opettajasuhteilla voi olla äärettömän suuri psyykkisen supportin merkitys. Yksilöllinen soiton opetus on rinnastettavissa psykoterapiaan. Tapaamiset säännöllisinä aikoina, samoissa paikoissa, ollaan jonkin tapahtuman, tunnepitoisen aineiston äärellä, koetaan yhdessä tunteita. Kiintymyssuhde-mielikuvia tulee suoraan ”kuin toinen äiti” tai ”tosi lempee, ihan kuin isoäiti”. Oppilas-opettajatapaamiset ovat tavattoman intensiivisiä. Aika vähän kiinnitetään huomioita siihen, kuinka herkistä asioista ja tärkeistä asioista on puhe, totta kai keskitytään siihen mitä soitetaan, mutta miten tärkeää tämä muu puoli siinä on, kertoo Sinkkonen.

 

Sukupuoliherkkyyttä musiikin opetukseen.

Sinkkosen mukaan tyttöjen ja poikien suhtautumisessa ääniin ja musiikkiin on tilastollisia eroja. Poikien keskushermosto on altistunut sikiökaudella androgeeneille (testosteroni). Poikien vahvuuksia ovat mm. avaruudellinen hahmottaminen, matemaattinen päättely, syiden ja seurausten tajuaminen (kausaalinen logiikka). Tyttöjen vahvuuksia ovat kielelliset kyvyt, tunnetilojen tunnistaminen ja muut sosiaalisen kognition toiminnat. Poikien aivojen otsa- ja ohimolohkojen kuorikerrokset kehittyvät myöhemmin kuin tytöillä, joten he ovat tyttöjä impulsiivisempia ja lyhytjännitteisempiä. Poikien kehitykseen kuuluu tietyissä kehitysvaiheissa, varsinkin ns. latenssi-iässä (7-12v) ja puberteetin alussa kavahtaa kaikkea vähänkin feminiinistä.

Brittitutkimuksen mukaan nuoret pojat pitävät klassisena kaikkea musiikkia, jossa on viuluja tai selloja ja hidas tempo (Green, 1997). Poikien ”oma” musiikki on kapinallista, rajua ja nopeaa, ja siinä on rumpuja, sähkökitaroita ja tahtilaji on 4/4. Nuorten poikien musiikissa on seksuaalisia taustamerkityksiä. ”Kun soitan heviä, on kuin heittelisin kilon lihakimpaleita sisälläni riehuvalle leijonalle”. 12-15-vuotiaiden tyttöjen valmiudet musiikin opiskeluun ovat paremmat kuin pojilla, koska he jaksavat keskittyä ja ovat paremmin kosketuksissa tunteisiinsa. Tytöt eivät pelästy rajuutta, mutta sietävät herkkyyttä. Soitonopetuksessa tytöillä ihmissuhde opettajaan auttaa kestämään vastoinkäymisiä paremmin kuin pojilla.

Pojille ryhmä on ensiarvoisen tärkeä: jos ryhmässä on tarpeeksi monta poikaa, he tanssivat vaikka balettia. Sinkkosen mielestä musiikkioppilaitosten ohjelmistoa voitaisiin miettiä uusiksi, jotta myös pojat saadaan paremmin mukaan. Hän kysyy, kannattaako soittotunneista irrallisilla teoriatunneilla tappaa nupullaan oleva innostus? Usein teoriaopinnoilla ja soittotunneilla on varsin vähän tekemistä toistensa kanssa ja intervallien ”lopottaminen” ulkoa on pakkopullaa. Lapsia tulisi ”altistaa” kaikenlaiselle musiikille pienestä pitäen. Kouluissa pitäisi levyraatien asemesta auttaa lapsia/nuoria kuuntelemaan kaikenlaista musiikkia kriittisesti – mitä tämä rock-kappale on ”syönyt”, mistä tyyli on syntynyt, mikä tästä kitaristista on tehnyt kuuluisan?

Ja vielä yksi kysymys: Miten rytmi- ja jazzmusiikin rentoutta saataisiin klassiselle puolelle?

Teksti 29082018 Marju Lökström, OZO

Takaisin