Monipuolisia eväitä lasten liikkumiseen

Monipuolisia eväitä lasten liikkumiseen

Kuopio tanssii ja soi -tapahtumassa tarjoiltiin taiteen lomassa rautaisannos tietoa liikkuvien lasten ja nuorten ravitsemuksesta, unesta sekä psyykkisten ja motoristen taitojen harjoittamisesta. Liikuntalääketieteen professori Heikki Tikkasen juontamassa Tiedolla taitoa tulevaisuuteen -seminaarissa esiintyi useita Itä-Suomen yliopiston asiantuntijoita.

– Näen festivaalin paitsi taide-esitysten, myös keskustelun foorumina, totesi festivaalin taiteellinen johtaja Jorma Uotinen seminaarin aluksi.

Sanaa mieltä oli Itä-Suomen yliopiston rehtori Jukka Mönkkönen, joka piti hyvänä suuntauksena sitä, että festivaaleilla nähdään entistä enemmän opetusta ja seminaariohjelmaa. – Olen iloinen, että saamme olla tässä yliopistona mukana. Sopivaa osaamistahan meiltä löytyy.

Lapsen on syötävä 2–3 tunnin välein

– Riittävä energiansaanti on lajissa kuin lajissa tärkeintä. Se vaikuttaa sekä jaksamiseen, kehittymiseen että palautumiseen. Riittävästä juomisesta pitää myös huolehtia joka päivä, summasi tutkijatohtori, laillistettu ravitsemusterapeutti Jaakko Mursu Itä-Suomen yliopistosta urheilijan ravitsemuksen kulmakiviä seminaariyleisölle.

Mursun mukaan vanhempien vastuulla on huolehtia, että lapsi syö monipuolisesti ja tasaisesti päivän mittaan. – 5–7 ateriaa päivässä noin 2–3 tunnin välein on lapselle sopiva ateriarytmi. Kun verensokeri pysyy tasaisena, pysyvät myös kiukunpuuskat poissa, oppiminen on helpompaa, suoritukset sujuvampia ja vahinkoja sattuu vähemmän. Hyvä ravitsemustila auttaa elimistöä myös korjaamaan pienet vauriot.

Ravitsemuksellisesti riskialttiita voivat olla lajit, joissa painoon ja ulkonäköön kiinnitetään paljon huomiota. – Riskinä on niukka ja yksipuolinen ruoka, josta keho ei saa rakennuspalikoita. Mitään ruokaa ei tulisi pitää kiellettynä, vaan syödä kohtuudella kaikkea ja herkutellakin. Painonhallinnan turvaa lapsilla parhaiten tasainen ateriarytmi.

Mursu muistutti aikuisia huolehtimaan lasten lautaselle ja eväisiin myös kasviksia. – Ne unohtuvat helposti, jos syöminen on kovin välipalapainotteista. Niistä saa kuitenkin runsaasti suojaravintoaineita eikä niitä voi juuri syödä liikaa.

Kesän liikunnassa erityisen ajankohtaista on muistaa juoda. – Parikin tuntia liikuntaa ilman juomaa aiheuttaa helposti päänsäryn, johon juominen auttaa parhaiten.

Lapsena aamu-, teininä iltavirkku

Nukkumiseen ei ole yleispäteviä neuvoja, koska olemme nukkujina yksilöitä, totesi Helsingin yliopiston dosentti Tarja Stenberg seminaarissa. – Jokaisen pitäisi oppia tuntemaan omat tarpeensa unen määrässä ja ajoituksessa.

Stenbergin mukaan moni nukkuu liian vähän, mutta vielä enemmän virheitä tehdään unen ajoittamisessa.

Geenimme määräävät kronotyyppimme eli sen, olemmeko enemmän ilta- vai aamuvirkkuja, mutta yhteiskunta toimii paljolti aamuvirkkujen rytmissä.

– Lapset ovat pääosin aamutyyppejä ensimmäiset kymmenen ikävuottaan, mutta murrosiässä suurin osa muuttuu tilapäisesti iltatyypeiksi. Se ei ole huonotapaisuutta, vaan liittyy sisäisen kellon kypsymiseen. Vasta 17 ikävuoden jälkeen kronotyyppi vakiintuu, Stenberg kertoi.

Unen tarve on 6-13-vuotiailla 9-11 tuntia ja 14-17-vuotiailla 8-10 tuntia yössä.

Yksilöllisen unentarpeen ja unirytmin mukaan nukkumisen pitäisi Stenbergin mukaan olla itsestäänselvyys, jos halutaan parantaa urheilusuorituksia. – Myöhäiset iltatreenit ovat erityisen sopimattomia lapsille ja nuorille.

Keskittymiselle kohde

– Jokaisen on mahdollista oppia keskittymään siihen mihin haluaa ja mikä tukee suoriutumista ja onnistumista, kannusti SportFocuksen urheilupsykologi Paula Thesleff liikkuvien lasten valmentajia ja vanhempia.

Thesleffin mukaan valmentajan on tärkeää ilmaista urheilijalle tarkasti, mihin haluaa tämän keskittyvän suorituksessa, esimerkiksi terävään ponnistukseen tai vauhtiin. Pelkkä neuvo keskittyä paremmin tai enemmän ei riitä.

Thesleff antoi yleisölle joitakin vinkkejä keskittymisen ja itseluottamuksen harjoittelemiseen lasten kanssa.

Keskittymistä voi harjoitella esimerkiksi suuntaamalla ajatukset neutraaliin esineeseen tai hengitykseen. Harjoituksen voi tehdä myös niin, että yksi keskittyy vaikkapa tasapainotehtävään ja toiset pyrkivät häiritsemään keskittymistä. Harjoituksen jälkeen keskustellaan, miten se sujui.

Vahvistamalla onnistumisen elämyksiä puolestaan lujitetaan itseluottamusta. – Lasta voi pyytää vaikkapa tekemään omakuvan ja kirjaamaan siihen, missä on taitava ja millaisista hetkistä on kokenut ylpeyttä.

– Jotain hyvää huonossakin -ajattelu auttaa myös kohtaamaan pettymykset. Huonosti menneen suorituksen jälkeen voidaan kannustaa lasta tai nuorta kertomaan, mikä siinä kuitenkin meni hyvin.

Tietoista ja tiedostamatonta oppimista

Tanssitaiteen tohtori, terveystieteiden maisteri, fysioterapeutti ja tanssipedagogi Hanna Pohjola Itä-Suomen yliopistosta esitteli tanssin ammattilaisille muun muassa hybridisen opetuksen ja oppimisen lähtökohtia. Kyse on eksplisiittisten, tietoisten oppimistapojen yhdistämisestä implisiittiseen, ”huomaamatta” oppimiseen.

Pohjolan mukaan opetuksessa usein korostuvan suullisen ohjauksen etuna on mahdollisuus palautteenantoon ja analyysiin, haasteena puolestaan se, että kuulijan ennakkokäsitykset vaikuttavat viestin tulkintaan. Lisäksi runsas ohjeistaminen kuormittaa työmuistia. Stressi ja väsyminen eivät edistä uuden oppimista, vaan ohjaavat palaamaan vanhoihin liikemalleihin.

Implisiittistä oppimista tapahtuu, kun esimerkiksi ryhmässä synkronisoidaan liikettä muihin tanssijoihin tai musiikkiin, tai fyysisessä kontaktissa opettajan korjatessa tanssijan liikettä.

Implisiittistä oppimista tukevat mielikuvat. Esimerkiksi pelkkä liikkeen käyminen läpi mielessä aktivoi liikkeestä vastaavia aivoalueita. Mielikuvaharjoituksissa voidaan korostaa myös, miltä liike tuntuisi tai näyttäisi.

Teksti: Ulla Kaltiala / Itä-Suomen Yliopiston tiedottaja