ADHD:n hoidossa tärkeintä on myönteinen palaute

ADHD on toimintakykyä heikentävä aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, jonka lyhenne tulee englanninkielisistä sanoista Attention Deficit Hyperactivity Disorder. Sen keskeisimpiä oireita ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. ADHD diagnosoidaan Suomessa yleensä 5-6 -vuotiaasta ylöspäin. Diagnoosi edellyttää, että oireet häiritsevät lapsen arkielämää päiväkodissa, koulussa ja kotona merkittävästi. ADHD-häiriöön voi ja kannattaa hakea apua, sillä erilaiset hoitomuodot lieventävät oireita ja parantavat lapsen elämänlaatua useimmiten huomattavasti.

ADHD:n aiheuttamat käytöshaasteet ovat yleensä tahdosta riippumattomia. Arjessa ADHD-oireet näkyvät vaikeutena keskittyä, impulsiivisuutena sekä motorisesti levottomana käyttäytymisenä. Häiriö on yleisempi pojilla kuin tytöillä. Syytä tähän ei tunneta täysin, mutta yhtenä selityksenä pidetään tyttöjen ADHD-oireiden huonompaa tunnistamista.

ADHD:stä tunnetaan myös sen alatyyppi ADD eli tarkkaavaisuushäiriö, josta kärsivien on vaikea keskittyä ja aloittaa toimintaa. ADD:n yhteydessä ei sen sijaan esiinny juuri lainkaan yliaktiivisuutta ja impulsiivisuutta. Arjessa ADD-oireet näkyvät asioiden unohteluna ja unelmointina, vaipumisena ”omaan maailmaan” sekä hankaluutena hoitaa asioita tavallisena pidetyssä ajassa. On melko tavallista, että ADD havaitaan oireiden luonteen vuoksi vasta peruskoulun jälkeen, kun enemmän omaa vastuuta vaativa opiskelu tai työ ei sujukaan odotusten mukaisesti. ADD:ta esiintyy enemmän tytöillä kuin pojilla.

− ADHD-häiriöstä voidaan puhua vasta silloin kun oireet ovat pitkäkestoisia ja poikkeavat selvästi muista samanikäisistä lapsista. Levottoman käytöksen taustalla voi olla monia muitakin syitä kuin ADHD, esimerkiksi unihäiriöitä, ahdistusta tai psykososiaalista stressiä, lastenpsykiatrian professori ja ylilääkäri Eeva Aronen Helsingin yliopistosta ja yliopistollisesta sairaalasta kertoo.

Vanhemmat hakevat nykyisin aiempaa helpommin apua erilaisiin käytösongelmiin ja niihin kiinnitetään myös kouluissa enemmän huomiota.
− Tulee muistaa, että lapsi on kehittyvä olento ja lapsen aivot eivät ole yhtä kypsät kuin aikuisella. Lapsuuteen kuuluu se, että lapsi on välillä impulsiivinen eikä käyttäydy hyvin. Tätä käytöstä kuuluisi ohjata myönteisen kasvatuksen keinoin, Eeva Aronen toteaa.

ADHD-diagnoosin tavoitteena on aina lapsen auttaminen 

ADHD:n esiintyvyys on noin 4-6 prosentilla lapsista ja nuorista sekä 2-3 prosentilla aikuisista. Aikuisiän ADHD:n matalampaa esiintyvyyttä arvellaan selittävän oireiden huonompi tunnistaminen, niiden parempi hallinta sekä oireiden mahdollinen lievittyminen.

− Lapsen kehitys on aina yksilöllistä. Toinen voi kehittyä hitaammin kuin joku toinen ja olla silti normaalin kehityksen rajoissa. ADHD-diagnoosi edellyttää, että oireista on lapselle selvästi haittaa arkielämässä. Merkittäviin käytösoireisiin tulee kuitenkin aina saada tukea jo pikkulapsi-iässä – vaikkei diagnoosia vielä olisikaan.

ADHD-diagnoosia edeltävät ainakin lapsen ja vanhempien haastattelut koskien lapsen nykytilannetta ja kehityshistoriaa, tarvittaessa taustatietojen selvittäminen neuvolasta, oirekuvaukset kotoa, päiväkodista ja koulusta sekä perhe- ja koulutilanteen kartoitus. Lopullisen diagnoosin tekee lastenpsykiatri, lastenneurologi tai asiaan perehtynyt koulu- tai muu lääkäri. Diagnosoinnin tavoitteena on aina löytää tilannetta parantava tuki- tai hoitomuoto lapselle, jolla on merkittäviä ongelmia.

Joskus ADHD-diagnoosi tehdään vasta teini-iässä tai jopa aikuisena. Miten motivoida vastahakoinen murrosikäinen tutkimuksiin?

− Yhteistyössä nuoren kanssa. Keskustelemalla, motivoimalla ja kertomalla, että apua haasteisiin on saatavissa. Nuorelle kannattaa rakentaa ymmärrystä tämän omasta tilanteesta: ”Diagnoosi voi olla myönteinen asia, jonka avulla pystyn paremmin ymmärtämään mikä minulla on ja miksi koulunkäynti on minulle niin vaikeaa”.

ADHD on vahvasti perinnöllinen 

ADHD:n syyt ovat ensisijaisesti perinnöllisiä, mutta myös ympäristötekijät vaikuttavat sen puhkeamiseen. Arvioidaan, että oireista 60 prosenttia selittyy perintötekijöillä. Aivojen välittäjäaine dopamiinin säätelyn poikkeavuus on yksi merkittävimpiä epäiltyjä syitä häiriön taustalla. Vahva perinnöllisyys merkitsee sitä, että jos yhdellä perheenjäsenellä on oireita, lähisukulaisilla (vanhemmat, sisarukset, lapset) on 2-8 kertaa muuta väestöä korkeampi todennäköisyys ADHD-häiriöön.

ADHD:n kehittymiseen voivat geneettisten seikkojen lisäksi vaikuttaa raskauteen ja synnytykseen liittyvät tekijät, synnynnäiset rakenteelliset ominaisuudet sekä erilaiset psykososiaaliset seikat, kuten äidin synnytyksen jälkeinen masennus sekä vanhempien autoritäärinen ja etäinen kasvatustyyli.

Aikuisten kannustava suhtautuminen on ADHD:n tärkein hoitomuoto  

ADHD-oireisiin voi ja kannattaa hakea apua. Suomessa oireiden lievittämisessä etusijalla ovat erilaiset psykososiaaliset tuki- ja hoitomuodot. Lapselle itselleen, vanhemmille, päiväkodille ja koululle kerrotaan häiriöstä, sen syistä ja seurauksista sekä opastetaan oireiden huomioimiseen arjessa. Erittäin tärkeää on vanhempien tukeminen ja kannustaminen myönteisten kasvatusmenetelmien käyttöön. Koulussa pyritään ottamaan käyttöön tapoja, jotka lievittävät oireita ja tukevat oppimista.

− Esimerkiksi läksyjä tehdessä ADHD-oireisen lapsen on päästävä välillä liikkumaan. On tärkeä ymmärtää lapsen kokemat haasteet, eikä edellyttää häntä istumaan pitkiä aikoja kerrallaan, Eeva Aronen kertoo.

ADHD-oireisilla henkilöillä on usein myös monia erityisvahvuuksia, joita kannattaa tukea. ADHD ei myöskään tarkoita sitä, ettei lapsi tai nuori pysty rauhoittumaan lainkaan: hän saattaa kyetä keskittymään pitkäänkin itseään kiinnostaviin asioihin, esimerkiksi videopeleihin.

− ADHD-häiriöstä kärsivän lapsen tai nuoren ajatukset eivät aina pysy kasassa, mutta he ovat silti usein lahjakkaita. Juuri siksi koulunkäyntiä pitää tukea: vaikka on ADHD voi silti menestyä hyvin elämässä, Aronen korostaa.

Hän kannustaa vanhempia ja opettajia antamaan lapselle ja nuorelle myönteistä palautetta aina kun mahdollista. Tutkimukset osoittavat, että myötämielinen ja lämpimästi huomioiva vanhemmuus ehkäisee myös aggressiivisuutta ja jopa rikollista käyttäytymistä, joita saattaa ilman tukea kehittyä ADHD–oireiden lisäksi.
− Lasta tulisi kehua, kun hän on jaksanut istua hetken paikallaan, kun hän on muistanut tehdä läksyt tai leikkinyt sisarensa kanssa rauhallisesti.

ADHD-häiriön oireita voidaan lievittää myös lääkkeillä, mutta ne otetaan Suomessa käyttöön usein vasta kouluiässä ja vain vaikeasti oireileville. Lääkkeet eivät ole mielialalääkkeitä vaan lyhytvaikutteisia stimulantteja, jotka lisäävät hermosolujen välittäjäaineiden tuotantoa. Osaa ADHD-häiriöstä kärsiviä lapsia lääkehoito auttaa todella paljon. Lääkkeet eivät kuitenkaan voi koskaan olla ainoa ratkaisu, vaan muiden hoitomuotojen täytyy kulkea rinnalla.

Suomalaistutkimus osoittaa myönteisen vanhemmuuden vähentävän ADHD- oireita

ADHD-häiriötä on tutkittu ja tutkitaan valtavasti eri puolilla maailmaa. Tutkimuksilla on selvitetty muun muassa ADHD-häiriöön liittyviä riskitekijöitä ja niiden syitä, vanhemmuuteen liittyviä tekijöitä, geenejä, aivojen toimintaa ja ruokavaliota. Myös ADHD-oireita lievittäviä lääkkeitä on tutkittu erittäin paljon. Silti vieläkään ei ole täysin selvinnyt mistä ADHD johtuu. On kuitenkin ilmeistä, että syitä on useita. Häiriön syntysyyn selvittäminen on hoitojen kehittämisen kannalta oleellista.

− Tällä hetkellä arvellaan, että lapsen ylivilkkaus voi liittyä siihen, että hänellä on aivojen välittäjäaineita muita lapsia vähemmän. Siksi lapsi on alivirittyneessä tilassa ja hakee sitä korjatakseen jatkuvasti virikkeitä ympäristöstään. ADHD:n lääkehoitona käytetyt stimulantit lisäävät välittäjäaineiden määrää hermoliitoksissa.

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen sekä Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteistyötutkimuksessa, selvitettiin 5-vuotiaan lapsen tarkkaavaisuuden säätelyyn ja yliaktiivisuuden oireisiin vaikuttavia perheeseen liittyviä tekijöitä. Tulokset osoittivat, että lämmin ja hyväksyvä vanhemmuus liittyi vähäisempiin ADHD- tyyppisiin oireisiin 5-vuotiailla. ADHD-lasten vanhemmille onkin kehitetty vanhemmuustaito-ohjelmia, joissa vanhempia ohjataan kiinnittämään huomiota lapsen myönteiseen käyttäytymiseen, jotta lapsen ei tarvitse hakea huomiota kielteisellä käytöksellä.

Vanhempien elämä voi olla uuvuttavaa, jos lapsella on ADHD. Arkea helpottaa, kun päivän rakenne ja nukkumaanmenoajat ovat säännölliset. Lasten liian vähäinen tai huonolaatuinen uni on myös yhdistetty lisääntyneeseen tarkkaamattomuuteen, yliaktiivisuuteen ja käytösongelmiin.
− ADHD-lapsen vanhemmalta vaaditaan paljon enemmän kuin niin sanottujen tavallisten lasten vanhemmilta. Siksi vanhemman on tärkeä hakea myös itselleen tukea omista verkostoista, vertaisryhmistä tai kunnalta, Eeva Aronen sanoo.

Teinienkin vanhempien kannattaa muistaa, että myös teinien aivot ovat vielä kypsymättömät. Kaikkien, myös nuorten, joilla on ADHD aivot kehittyvät ja kypsyvät vähitellen iän karttuessa. Silloin myös käyttäytymisen säätelykyky paranee.

ADHD-lääkkeitä määrätään enemmän loppuvuonna syntyneille

Toinen tuore suomalainen, KELA:n rekisteritietoihin pohjautuva tutkimus osoittaa, että loppuvuonna syntyneillä lapsille määrätään enemmän ADHD-lääkkeitä kuin alkuvuonna syntyneille

− Olisi tärkeää huomioida, että lapset ovat yksilöllisiä ja kaikki levottomuus ei suinkaan ole ADHD:tä. Erot alku- ja loppuvuonna syntyneiden lasten aivojen tarkkaavaisuuden, impulsiivisuuden ja motorisen käyttäytymisen hallinnassa voivat olla merkittäviä, ja silti kaikki ovat koulussa samalla luokalla. Vanhempien ja opettajien tulisi tiedostaa, että etenkin ensimmäisillä koululuokilla vuosi on todella pitkä aika käyttäytymisen hallintaan vaikuttavan aivojen kehityksen kannalta.

Tanskassa koulun voi aloittaa puolen vuoden välein. Eeva Aronen toivoo, että Suomessakin pohdittaisiin koulujärjestelyitä ennakkoluulottomasti ja uudella tavalla. Silloin samalla luokalla olevien lasten ikäerot olisivat pienemmät ja lapset kehityksellisesti enemmän samalla viivalla.

Asiantuntija:

Lastenpsykiatrian professori, ylilääkäri Eeva Aronen, Helsingin yliopisto ja Helsingin yliopistollinen sairaala

Eeva Aronen on tutkinut unen ja toiminnanohjauksen merkitystä lasten psyykkiselle oireilulle väestöpohjaisissa ja kliinisissä aineistoissa, lasten mielialaan vaikuttavia tekijöitä sekä vanhemmuuden ohjauksen vaikutusta lasten käytös- ja muihin oireisiin. Tällä hetkellä hän tutkii lasten ja nuorten psyyken lääkkeiden käyttöä rekisteripohjaisesti, stressin yhteyttä lasten psyykkisiin oireisiin sekä kehittää vanhemmuustaito-ohjelmaa lasten ja nuorten käytösoireiden hoitoon.

Muut lähteet:

Prenatal and Postnatal Predictive Factors for Children’s Inattentive and Hyperactive Symptoms at 5 Years of Age: The Role of Early Familyrelated Factors. Hanna Huhdanpää, IsabelMoralesMuñoz, Eeva T. Aronen, Pirjo Pölkki, Outi SaarenpääHeikkilä, Anneli Kylliäinen, E. Juulia PaavonenChild Psychiatry & Human Development2020  https://doi.org/10.1007/s10578-020-01057-7

Children’s Relative Age and ADHD Medication Use: A Finnish Population-Based Study. Miika Vuori, PhD,  Jaana E. Martikainen, PhD, Anna Koski-Pirilä, PhD, Andre Sourander, MD, PhD, Anita Puustjärvi, MD, Eeva T. Aronen, MD, PhD, Roshan Chudal, MBBS, MPH, PhD, Leena K. Saastamoinen, PhD. Pediatrics. 2020;146(4): e20194046

Sleep and Psychiatric Symptoms in Young Child Psychiatric Outpatients. Huhdanpää H, Klenberg L, Westerinen H, Fontell T, Aronen ET. Clinical Child Psychology & Psychiatry 2018 Jan 23(19):77-95  

Sleep in Children With Disruptive Behavioral Disorders. Eeva T. Aronen , Tuulikki Lampenius , Tuija Fontell & Petteri Simola , Behavioral Sleep Medicine 2013,  DOI: 10.1080/15402002.2013.821653

Sleep and Psychiatric Symptoms in School-Age Children. Eeva T. Aronen, Juulia Paavonen, Mika Fjällberg, Mika Soininen, Johanna Törrönen. Journal of the American Academy of Child & Adolescent Psychiatry, 2000, 39, 502–508.

 ADHDtutuksi.fi 

Duodecim Terveyskirjasto