Alzheimerin tauti

Alzheimerin tauti on harvinainen alle 65-vuotiailla, mutta yli 85-vuotiailla sitä esiintyy jo 15–20 prosentilla. Sairaus on yleisempi naisilla kuin miehillä. Sairauden perimmäistä syytä ei tunneta. Tiedetään kuitenkin, että aivoissa kertyy silloin muun muassa liikaa beeta-amyloidia ja niissä tapahtuu tiettyjä mikroskooppisia muutoksia, jotka vaurioittavat hermoratoja ja aivosoluja. Tällöin muisti ja tiedonkäsittely heikentyvät.

Mikä on beeta-amyloidin ja tau-proteiinin rooli Alzheimerin taudissa?

Beeta-amyloidi on peptidi, joka suojaa ihmisiä normaalisti esimerkiksi bakteereilta ja viruksilta. Alzheimerin taudissa beeta-amyloiditasot aivoissa nousevat liian korkeaksi: elimistön oma siivousjärjestelmä jää ikään kuin päälle tai liian voimakkaaksi eikä elimistö kykene poistamaan sitä. Silloin beeta-amyloidi käynnistää tekijöitä, jotka alkavat tuhota elimistön omaa kudosta. Jos beeta-amyloidia kertyy aivokudokseen liikaa, johtaa se lopulta Alzheimerin tautiin. Beeta-amyloiditasot voivat nousta myös esimerkiksi akuuttien traumojen tai päähän kohdistuvien iskujen myötä, mutta normaalisti tasot pysyvät silloin ylhäällä vain muutaman päivän. 

Pitkittynyt beeta-amyloiditasojen nousu aivokudoksessa aiheuttaa hermosoluissa hermosäiekimppujen muodostumisen fosforyloituneesta tau-proteiinista. Tämä johtaa lopulta hermosolukatoon. Täten solunulkoiset beeta-amyloidiplakit ja hermosolujen sisäiset hermosäiekimput ovat tunnusomaisia neuropatologisia muutoksia Alzheimerin taudissa.

Mitkä ovat Alzheimerin taudin oireet?

Alzheimerin taudissa erityisesti lähimuisti ja uuden oppiminen vaikeutuvat. Vanhat taidot säilyvät selvästi pitempään. Ensimmäiset oireet ovat lieviä ja saattavat muistuttavat normaalia hajamielisyyttä. Sairauden edetessä tulee vaikeuksia monimutkaisemmissa toiminnoissa, kuten matkustamisessa vieraalle paikkakunnalle tai raha-asioiden järjestelemisessä. Myöhemmin esimerkiksi ostosten teko ja ruoanlaitto hankaloituvat. Lopulta ilmenee haasteita myös päivittäisissä perustoiminnoissa, kuten pukeutumisessa ja peseytymisessä sekä aivan loppuvaiheessa kävelemisessä ja puheessa. Sairauden kesto ensimmäisistä oireista kuolemaan kestää yleensä yli 10 vuotta. Suurimmalla osalla sairastuneista on jossain vaiheessa myös psyykkisiä ja käytösoireita.

Asioiden unohtelu ei suinkaan aina merkitse muistisairautta. Useimmiten kyse on esimerkiksi stressin tai univaikeuksien aiheuttamista keskittymiskyvyn ongelmista. Mikäli muistioireet ovat lisääntyneet merkittävästi, täytyy niiden taustalla oleva syy kuitenkin aina selvittää.

Alzheimerin tautia epäiltäessä on hyvä hakeutua terveyskeskukseen tai yksityislääkärin vastaanotolle. Tauti pystytään toteamaan jo ennen varsinaisia dementian oireita eli ennen kuin useampi kuin yksi muistamiseen ja tiedonkäsittelyyn liittyvä toiminto ja henkilön toimintakyky on merkittävästi heikentynyt. Muistioireiden hoito on tehokkainta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa aloitettuna.

Tärkeimpiä merkkejä muistisairaudesta on tilanteen selkeä muutos entisestä sekä vaikutus arkiselviytymiseen:

• Oma tai läheisen huoli muistista
• Muistioire haittaa töitä tai arkiaskareita
• Sovittujen tapaamisten unohtelu
• Epätarkoituksenmukainen terveyspalvelujen käyttö
• Vaikeus löytää sanoja tai epäasianmukaisten sanojen käyttö
• Päättely- ja ongelmanratkaisukyvyn heikkeneminen
• Taloudellisten asioiden hoitamisen vaikeus tai vaikeudet tulkita kelloa
• Esineiden katoaminen ja niiden käyttötavan ymmärtämisen vaikeutuminen
• Mielialamuutokset tai ahdistuneisuus yhdessä lähimuistin heikkenemisen kanssa
• Persoonallisuuden muuttuminen, sekavuus, epäluuloisuus tai pelokkuus
• Aloitekyvyn heikkeneminen ja vetäytyminen

Mikä lisää riskiä sairastua Alzheimerin tautiin?

Nämä tekijät lisäävät riskiä sairastua Alzheimerin tautiin:

• Korkea ikä
• Sairauden esiintyminen suvussa
• Geneettiset tekijät, joista tärkein on apolipoproteiini E:n ε4 alleeli.
• Matala koulutustaso
• Vähäinen henkinen ja fyysinen aktiivisuus
• Yksinäisyys ja sosiaalisen verkoston puuttuminen
• Masentuneisuus
• Runsas alkoholinkäyttö
• Tupakointi
• Runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävä ruokavalio
• Aivovammat
• Aivoverenkiertosairaudet
• Veren suuri kolesterolipitoisuus keski-iässä
• Korkea verenpaine keski-iässä
• Insuliiniresistenssi, metabolinen oireyhtymä, diabetes
• Lihavuus ja ylipaino

Mikä pienentää riskiä sairastua Alzheimerin tautiin?

Alzheimerin tauti ei ole niin vahvasti perinnöllinen kuin kuvitellaan. Elämäntavat vaikuttavat merkittävästi sairauden syntyyn, joten omaa sairastumisriskiä voi itse aktiivisesti pienentää.

Nämä tekijät pienentävät riskiä sairastua Alzheimerin tautiin: 

• Hyvä koulutus
• Henkinen ja sosiaalinen aktiivisuus
• Säännöllinen liikunta
• Omega-3-rasvahappojen (kalan) saanti
• Antioksidantit
• Hormonikorvaushoito naisilla
• Asetyylisalisyylihappo ja muut tulehduskipulääkkeet
• Kohonneen verenpaineen lääkehoito

Onko Alzheimerin tauti perinnöllinen?

Alzheimerin taudin osalta tunnetaan geenivirheitä, jotka ilmetessään aiheuttavat aina sairauden. Sairastuminen tapahtuu silloin yleensä hyvin nuorella iällä, jopa alle 50-vuotiaana, ja joka tapauksessa alle 65-vuotiaana. Nämä perinnölliset, yhden geenin mutaation aiheuttamat Alzheimerin taudin tapaukset ovat kuitenkin erittäin harvinaisia. On arvioitu, että näiden osuus kaikista Alzheimerin tautia sairastavista on alle 1/1000 eli alle 0.1 %. Suomessa tunnetaan näiden sairauksien osalta vain joitakin sukuja ja joitakin kymmeniä sairastuneita.

Muut geneettiset riskitekijät

Varsinaisten mutaatioiden eli yhden geenin virheiden aiheuttamien muistisairauksien lisäksi tunnetaan geneettisiä riskitekijöitä, jotka lisäävät riskiä sairastua, mutta eivät aiheuta itse tautia. Alzheimerin taudin osalta tunnetuin tällainen riskitekijä on Apolipoproteiini E (APOE) ε4 alleeli. Jos henkilöllä on yksi APOE ε4 alleeli, on hänen riskinsä sairastua Alzheimerin tautiin 3–4- kertainen samanikäiseen väestöön verrattuna. Niiden, joilla on kaksi APOE ε4 alleelia, riski on 10–15-kertainen.

Kaikki APOE ε4 alleelin kantajat eivät kuitenkaan sairastu Alzheimerin tautiin, eikä kaikilla Alzheimerin tautiin sairastuneilla ole APOE ε4 -muotoa. Kyse on siis lisääntyneestä riskistä, mutta ei taudin aiheuttajasta.

On tärkeää huomata, että APOE ε4:n aiheuttama lisääntynyt riski välittyy ainakin osin muiden riskitekijöiden kautta. Mikäli henkilöllä on APOE ε4, mutta ei muita merkittäviä riskitekijöitä (ei verenpainetautia, diabetesta, korkeaa kolesterolia, ei tupakoi, liikkuu eikä ole ylipainoinen), ei Alzheimerin taudin riski ole merkittävästi lisääntynyt.

Jos taas henkilöllä ei ole APOE ε4 alleelia, eivät edellä mainitut riskitekijätkään merkittävästi lisää Alzheimerin taudin todennäköisyyttä.

Vasta epäedullinen yhdistelmä, APOE ε4 alleeli ja riskitekijät yhdessä aiheuttavat merkittävän Alzheimerin taudin riskin lisääntymisen. APOE -geenipolymorfia selittää kuitenkin sen, että joissakin suvuissa esiintyy Alzheimerin tautia enemmän kuin muissa.

APOE -geenitestausta ei käytetä kliinisessä potilastyössä. Sairastuneen osalta se ei lisää diagnoosin todennäköisyyttä, eikä se kerro oireettoman sukulaisen mahdollisesta riskistä riittävällä tarkkuudella, jotta siitä olisi mitään hyötyä taudin ennakoimisessa.

Osalla ihmisistä on Alzheimerin taudilta suojaava geenimuutos

Osalla ihmisistä on Alzheimerin taudilta suojaava geenimuutos APP-geenissä. Kyseinen muutos pitää beeta-amyloiditasoa ihmisen koko elinajan tavanomaista alhaisempana (noin 30 prosenttia) ja tämän on todettu alentavan Alzheimerin riskiä huomattavasti.

Miten Alzheimerin tautia tutkitaan?

Alzheimerin tautia tutkitaan Suomessa Helsingin, Itä-Suomen, Oulun ja Turun yliopistoissa ja yliopistollisissa sairaaloissa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL).

Kohteina ovat geneettiset ja biomarkkereihin eli ihmisistä kerättäviin erilaisiin näytteisiin liittyvät tutkimukset, tautimekanismeja ja kuvantamista koskevat tutkimukset, ennaltaehkäisevät ja interventiotutkimukset sekä työikäisten muistisairauksien diagnostiikan menetelmät ja perinnöllisten tekijöiden tutkimus. Lisäksi tehdään poikkitieteellistä translationaalista tutkimusta, jossa perustutkimustietoa hyödynnetään kliinisessä eli ihmisillä tehtävässä lääketieteellisessä tutkimuksessa ja päinvastoin.

Tutkimusten tavoitteena on tunnistaa uusia Alzheimerin tautiin liittyviä riskitekijöitä ja niiden tautimekanismeja sekä kehittää sitä kautta tautia paremmin ennakoivia biomarkkereita ja hoitomenetelmiä. Tavoitteena on myös diagnosoida työikäisten muistisairaudet mahdollisimman varhain ja oikein.

Viime aikojen tärkeimpiä tutkimussaavutuksia ovat uusien Alzheimerin tautiin liittyvien riskigeenien tunnistaminen ja tautimekanismien selvittäminen tiettyjen geenimuutosten osalta, Alzheimerin taudin ja tyypin 2 diabeteksen yhteisten tautimekanismien selvittäminen, uusien tutkimusmenetelmien kehittäminen työikäisten muistisairauksien diagnostiikkaan sekä translationaalisen lääketieteen hyödyntäminen riskigeenilöydösten tutkimuksessa.

Käynnissä on myös Euroopan laajuinen tutkimushanke EADB, jossa yli 100 000 ihmiselle on tehty genomilaajuinen analyysi. Analyysin pohjalta identifioidaan uusia Alzheimerin taudin yleisiä sekä harvinaisia riskitekijägeenejä. Tähän mennessä on löydetty 25 riskigeeniä, mutta tutkijat odottavat löytävänsä vielä saman verran lisää uusia. Myös suomalaiset tutkimusryhmät ovat keskeisesti olleet mukana identifioimassa uusia riskigeenejä EADB-aineistosta.

Aivosäätiö on tukenut Vesa Kiviniemen tutkimusta aivojen glymfaattisesta kierrosta

Oulun yliopistossa ja yliopistollisessa sairaalassa on käynnissä neuroradiologian professori Vesa Kiviniemen johtama hanke, jonka aiheena on aivojen glymfaattisen kierron merkitys Alzheimerin taudissa. Aivosäätiö  rahoitti Kiviniemen tutkimusta usean vuoden ajan yhdessä Suomen Akatemian kanssa. Lue lisää Kiviniemen tutkimushankkeesta täällä.

Onko Alzheimerin tautiin parannuskeinoa?

Alzheimerin taudin oireita voidaan lievittää ja sairauden etenemistä hidastaa lääkkeillä. Lääkkeet eivät kuitenkaan pysäytä taudin etenemistä kokonaan.

Alzheimerin taudin hoitoon käytettävät lääkkeet lisäävät keskittymiskykyä, kohentavat toimintakykyä ja vähentävät psyykkisiä ja käytösoireita. Lääkkeinä käytetään asetyylikoliininimisen välittäjäaineen hajoamista estäviä valmisteita donepetsiiliä, galantamiinia tai rivastigmiiniä (ns. AKE-lääkkeet) sekä glutamaatti-nimiseen välittäjäaineeseen vaikuttavaa memantiinia. Lisäksi on olemassa runsaasti erilaisia lääkkeettömiä hoitoja ja yhteiskunnan tukipalveluja.

Uusia lääkkeitä kehitetään

Osalla ihmisistä on Alzheimerilta suojaava geenimuutos APP-geenissä. Kyseinen muutos pitää beeta-amyloiditasoa ihmisen koko elinajan noin 30 prosenttia tavanomaista alhaisempana ja tämän on todettu alentavan Alzheimerin riskiä huomattavasti. Löydöksen avulla on mahdollista kehittää uusia, beeta-amyloidiin kohdistuvia lääkkeitä, jolloin riskihenkilöt voisivat aloittaa lääkityksen jo parikymppisinä – yhdessä elintapamuutosten kanssa. Jos beeta-amyloidin tasoa saataisiin alennettua noin 30 prosentilla riskihenkilöillä, se voisi suojata taudin puhkeamiselta tai ainakin myöhästyttää sitä. Myös tau-proteiiniin kohdentuvat terapiat saattavat olla tulevaisuudessa keskiössä Alzheimerin taudin hoidossa.

Arvioidaan, että uusi Alzheimerin taudin etenemiseen vaikuttava lääke voisi olla markkinoilla jo viiden vuoden päästä. Ensin on ratkaistava, miten haittavaikutukset saadaan poistettua, sillä beeta-amyloidilla on kehossa myös oma keskeinen tehtävänsä.