Sisällysluettelo

    Aivotutkimus

    Aivot on tärkein pääomamme.

    Aivot on mutkikas koneisto. Siksi aivosairaudetkin ovat monimuotoisia: joltain katoaa muisti, toiselta hajoaa mieli ja kolmannelta menee liikuntakyky. Joka toinen 45 vuotta täyttänyt nainen ja joka kolmas mies sairastuu jäljellä olevan elämänsä aikana vakavaan aivosairauteen*. Välillisesti sairaus koskettaa vielä useampia – perheenjäseniä, ystäviä ja työtovereita. 

    *Luvut ovat arvioita, sillä tarkkoja tietoja ei ole.

    Aivotutkimus Aivosäätiö

    Aivojen ja hermoston sairaudet eivät kosketa vain ikääntyvää väestöä. Myös parhaassa työiässä olevat voivat sairastua esimerkiksi muistisairauksiin, aivoverenkiertosairauksiin, MS- ja ALS-tautiin tai psyykkiseen sairauteen. 

    Aivojen toiminnassa ja aivosairauksiin johtavissa prosesseissa on edelleen valtavasti mysteerejä. Tutkijat Suomessa ja muualla maailmassa työskentelevät ymmärtääkseen yhä paremmin aivojen toimintaa ja kehittääkseen sitä kautta sairauksien ennaltaehkäisyä, diagnosointia ja hoitoja. 

    Aivotutkimuksessa on tehty useita merkittäviä läpimurtoja etenkin viimeisten vuosikymmenien aikana . Tutkimuksen avulla voimme saada uutta tietoa siitä, miten aivot toimivat ja mitä ne tarvitsevat voidakseen hyvin – ja löytää keinoja auttaa silloin, kun jokin aivojen toiminnassa on mennyt vikaan. 

    Parantavat hoidot aivosairauksiin voidaan löytää vain tieteellisellä tutkimuksella.

    Usein esitettyjä kysymyksiä aivotutkimuksesta

    Miksi aivoja ja hermostoa kannattaa tutkia?

    Joka toinen 45 vuotta täyttänyt nainen ja joka kolmas mies sairastuu jäljellä olevan elämänsä aikana vakavaan aivosairauteen. Välillisesti sairaus koskettaa vielä useampia – perheenjäseniä, ystäviä ja työtovereita. Aivosairaudet ovat kalleimmat kansantautimme. Niiden aiheuttama hintalappu suomalaisille on vuosittain jopa 11 miljardia euroa ja lasku yhteiskunnalle 4 kertaa suurempi lasku kuin sydän- ja syöpätaudeista yhteensä. * 

    Aivojen toimintaa ja aivosairauksiin johtavia prosesseja tunnetaan edelleen hyvin vähän. Useimpiin aivosairauksiin ei ole vielä olemassa parantavia hoitoja. Aivosairauksia ennaltaehkäisevät keinot ja parantavat hoidot voidaan löytää vain tieteellisellä aivoihin ja hermostoon kohdistuvalla tutkimuksella. 

    Aivotutkimus tuo tärkeää uutta tietoa myös aivojen perustoiminnoista, kuten tiedonkäsittelystä. Sitä voidaan hyödyntää esimerkiksi lasten kasvatuksessa ja koulutuksessa: muun muassa erilaisten oppimismenetelmien yksilöllinen tunnistaminen on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. 

    Aivotutkimuksen avulla voidaan myös yhä paremmin ymmärtää mistä erilaiset tunnereaktiot syntyvät ja miten ne vaikuttavat ihmisten sosiaalisiin suhteisiin ja niissä kehittyviin ristiriitoihin. Tätä tietoa voidaan käyttää esimerkiksi analysoitaessa ihmisten käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa ja suhtautumista disinformaatioon ja ääriliikkeisiin.

    Mitä hyötyä terveiden aivojen tutkimuksesta on?

    Aivoterveyden tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä siitä mitä asioita kannattaa tehdä ja mitä välttää, jotta aivot säilyisivät hyvässä kunnossa mahdollisimman pitkään. Terveiden aivojen tutkiminen tarjoaa myös vertailuryhmän sairaiden aivojen tutkimukselle. 

    Aivoterveyden tutkimuksessa keskityttiin aluksi havainnoimaan työelämää yksittäisiä työtehtäviä ja niiden kuormittavuutta tarkastelemalla. Sen jälkeen kohteeksi tulivat kokonaiset työpäivät taukoineen ja muine tekijöineen. Nykyään aivotutkimusta tehdään luonnollisissa ympäristöissä kuten kouluissa, asianajotoimistoissa ja lääkäreiden vastaanotoilla. Tavoitteena on tutkia miten ihmisen koko elämä – työssäkäynti, nukkuminen ja vapaa-aika – vaikuttaa aivojemme kuormitukseen ja siitä palautumiseen. 

    Toinen merkittävä uusi kiinnostuksen alue on vuorovaikutustutkimus. Siinä selvitetään mitä osallistujien aivoissa tapahtuu keskustelutilanteessa, miten ihminen reagoi ilmeillään tilanteen etenemiseen ja miten esimerkiksi osoittaa tukea toiselle. Taustalla on ihmisten erilaisuuden hyödyntäminen. Mitä tapahtuu, kun ihmiset kohtaavat toisensa? Miten erilaisuutta hallitaan ja siedetään perheissä, työpaikoilla ja kaupoissa? Miten erilaisuus muuttuu eduksi? Ryhmän tutkiminen kertoo meille paljon yhden ihmisen aivoja enemmän. 

    Voiko aivosairauksia parantaa?

    Useimpiin aivosairauksiin ei valitettavasti ole vielä parannuskeinoa. Aivotutkijat Suomessa ja muualla maailmassa työskentelevät kuitenkin sinnikkäästi ymmärtääkseen yhä paremmin aivojen toiminnan mysteereitä ja kehittääkseen sitä kautta sairauksien ennaltaehkäisyä, diagnosointimenetelmiä ja hoitokeinoja.

    Yksi syy parannuskeinojen löytämisen haasteellisuuteen on se, että aivosolut eivät voi uusiutua. Kun aivosolu kuolee, sitä ei voi enää korjata. Siksi ennaltaehkäisy on avainasemassa taistelussa aivosairauksia vastaan. Myös mahdollisimman varhainen ja tarkka diagnosointi on tärkeää: mitä aikaisemmin sairautta aletaan hoitaa sitä paremmin sen etenemistä pystytään yleensä lykkäämään.    

    Toinen syy aivotutkimuksen haasteisiin on se, että aivoja ja aivosairauksia on tutkittu lääketieteen mittakaavassa vasta erittäin lyhyen ajan. Esimerkiksi Alzheimerin taudin tutkimus käynnistyi toden teolla vasta 1980-luvulla ja Parkinsonin tautiakin on tutkittu aktiivisesti vastaparikymmentä vuotta. Aivotutkimus kehittyy kuitenkin isoin harppauksin. Esimerkiksi otsalohkodementian ja Levyn kappale -taudin diagnosointi on kehittynyt valtavasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja parantavat hoidot voidaan löytää vain tieteellisellä tutkimuksella.

    Miksi ennaltaehkäisy on niin tärkeää aivosairauksissa?

    Useimpiin aivosairauksiin ei valitettavasti ole vielä parannuskeinoa. Yksi syy on se, aivosolut eivät voi uusiutua: kun aivosolu kuolee, sitä ei voi enää korjata. Siksi ennaltaehkäisy on avainasemassa taistelussa aivosairauksia vastaan. 

    Hyvä esimerkki ennaltaehkäisyn merkityksestä on Alzheimerin tauti. Parannuskeinon löytäminen jo puhjenneeseen Alzheimerin tautiin on haastavaa, sillä tauti on hyvin moniulotteinen aineenvaihduntaan liittyvä sairaus, joka tuskin johtuu kaikilla potilailla samasta syystä – enemmänkin kyseessä on pilvi erityyppisiä sairauksia. Siksi myös hoitokeinoja pitäisi todennäköisesti löytää useita erilaisia. Taudin puhkeamista voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä elämäntavoilla ja sen etenemistä hidastaa.  

    Alzheimerin tautia ennaltaehkäisevät toimenpiteet tulisi aloittaa jo vuosikymmeniä ennen sairastumista: taudin aiheuttavat prosessit alkavat jo 40-50 -vuotiaana, vaikka tauti puhkeaisi vasta 70-80 -vuotiaana. Ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ovat terveelliset elämäntavat (kovia rasvoja välttävä ruokavalio, runsas liikunta ja riittävä uni), normaali verenpaine (tarvittaessa lääkityksen avulla), aivojen aktiivisen käyttämisen ja levon sopiva tasapaino, sosiaaliset kontaktit sekä päävammojen välttäminen. 

    Miksi aivojen tutkiminen on niin vaikeaa?

    Aivot ovat kovan luukopan eli kallon sisällä, mikä aiheuttaa suuria haasteita tutkimukselle. Erilaiset aivokuvantamismenetelmät ovat kuitenkin kehittyneet merkittävästi viime vuosina. Paljon käytettyjä aivokuvantamismenetelmiä ovat muun muassa aivojen verenkiertoa mittaava fMRI eli toiminnallinen magneettikuvaus, aivojen aineenvaihduntaa mittaava PET ja aivojen sähkökenttiä mittaava EEG. Myös neuropatologinen eli kuolleiden aivojen tutkimus on viimeisten 30 vuoden aikana mullistanut käsityksen etenkin dementoivista aivosairauksista. 

    Missä Suomessa tehdään aivotutkimusta?

    Aivoja ja hermostoa tutkitaan Suomessa Helsingin, Joensuun, Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Tampereen ja Turun yliopistoissa, Aalto-yliopistossa sekä Åbo Akademissa.

    Suomalainen aivotutkimus on erittäin korkeatasoista. Suomalaiset tutkijat ja tutkimuslaboratoriot ovat olleet avainasemassa muun muassa aivojen MEG (aivomagneettikäyrä eli magnetoenkefalografia) -kuvantamisen kehityksessä. Myös solu- ja molekyylibiologiaan perustuva neurobiologinen ja aivosairauksien geenitaustaa selvittävä perinnöllisyystieteellinen tutkimus ovat Suomessa maailman huippuluokkaa, kuten myös aivoverenkiertohäiriöiden hoidon kehittäminen ja eräät psykiatristen sairauksien tutkimusalueet.

    Mitkä ovat aivotutkimuksen merkittävimpiä saavutuksia?

    Aivotutkimus alkoi kehittyä vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen, mikä on lyhyt aika lääketieteen historiassa. Silti aivotutkimuksessa on tehty useita merkittäviä läpimurtoja etenkin viimeisten vuosikymmenien aikana. Aivotutkimus alkoi kuolleiden aivojen neuropatologisesta tutkimuksesta, mutta nykyään myös eläviä aivoja pystytään tutkimaan mm. erilaisten kuvantamismenetelmien avulla.

    Alla on esimerkkejä aivotutkimuksen uraauurtavista läpimurroista ja vaiheista. 

    • Aivotutkimuksen merkittävimpiä saavutuksia 1800-luvulla on se, että tutkijat pystyivät paikantamaan missä kohtaa aivokuorta ihmisen merkittävät isot perustoiminnot – esimerkiksi motoriset sekä puhetta tuottavat ja vastaanottavat toiminnot – sijaitsevat. Tulokset loivat ikään kuin aivojen kartan maanosineen. Nykyään tiedetään myös, että näitä perustoimintojen sijaintikohtia täydentävät erilaiset aivoissa risteilevät verkostot. 
    • Neuropatologinen tutkimus on tuonut läpimurtoja myös aivosairauksien tutkimukseen. Sen avulla on muun muassa onnistuttu selvittämään, että – toisin kuin pitkään luultiin – Parkinsonin taudin aiheuttamat aivomuutokset eivät koske pelkästään aivojen mustatumaketta.
    • Vuonna 1984 George C. Glenner ja Caine W. Wong tunnistivat Alzheimerin tautia aiheuttavan amyloidipeptidin. Siitä käynnistyi Alzheimerin taudin nykyinen molekyylibiologinen tutkimus.
    • Genetiikan eli perinnöllisyystieteen kehittyminen on mullistanut aivosairauksien tutkimuksen. Sen avulla saatiin muun muassa selville mitkä Alzheimerin tautia aiheuttava APP-geenin mutaatiot aiheuttavat sairauden varhaista ja nopeasti etenevää muotoa. Geneettisten tutkimusten avulla on saatu myös valtavasti uutta tietoa isosta joukosta harvinaisia perinnöllisiä sairauksia, kuten otsa-ohimolohkodementioiden perinnöllisistä muodoista ja Huntingtonin taudista. 
    • Vuonna 2017 löydettiin Nucinerceeni, DNA-pohjainen lääke, jolla pyritään korjaamaan väärin toimivaa geeniä. Hoitoa on käytetty erittäin hyvin tuloksin äärimmäisen vakavan ja hyvin varhaiseen kuolemaan johtavan selkäydinhermon sairauden, SMA1 -taudin hoidossa.  Saman periaatteen avulla pyritään kehittämään hoitoja myös ALS-tautiin ja Huntingtonin tautiin sekä lähiaikoina mahdollisesti myös perinnöllisiin ataksioihin, jotka ovat vaikeita keskushermoston sairauksia. 
    • Aivokuvantamisen kehittyminen 2000-luvulla on luonut suuria odotuksia aivotutkimukselle. Suomalaiset tutkijat ja tutkimuslaboratoriot ovat olleet avainasemassa aivojen sähköisen toiminnan tuottamia magneettikenttiä mittaavan magnetoenkefalografian (MEG) kehittämisessä. Magnetoenkefalografian avulla on muun muassa havaittu, että aivot reagoivat esimerkiksi tiettyihin ääniärsykkeisiin millisekuntien nopeudella, jo ennen kuin ihminen on tietoinen asiasta.

    Miksi aivotutkimukseen kannattaa lahjoittaa rahaa?

    Aivosairauksiin ei ole vielä löydetty parannuskeinoa. Parantavat hoidot voidaan löytää vain tieteellisellä tutkimuksella.

    Aivotutkimukseen lahjoitettu raha hyödyttää meitä kaikkia, sillä lähes jokaiselle riittävän vanhaksi elävälle ihmiselle kehittyy esimerkiksi verisuonidementiaan liittyviä ilmiöitä. Joka toinen 45 vuotta täyttänyt nainen ja joka kolmas mies sairastuu jäljellä olevan elämänsä aikana vakavaan aivosairauteen. Välillisesti aivosairaus koskettaa vielä useampia – perheenjäseniä, ystäviä ja työtovereita. 

    Aivosairaudet ovat kalleimmat kansantautimme. Niiden aiheuttama hintalappu suomalaisille on vuosittain jopa 11 miljardia euroa. Aivosairauksista koituu 4 kertaa suurempi lasku yhteiskunnalle kuin sydän- ja syöpätaudeista. * 

    Suomessa yliopistojen tehtävä on edistää vapaata tutkimusta ja tieteellistä ja taiteellista sivistystä sekä antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Yliopistojen omat tutkimusmäärärahat ovat kuitenkin erittäin pienet. Suomen Akatemia rahoittaa yliopistojen tutkimusta, mutta apurahojen tarpeet ovat tutkijoilla lisääntyneet ja vain pieni osa hakijoista saa tukea. Siksi säätiöiden rooli tutkimuksen tukemisessa on erittäin tärkeä.  

    Aivosäätiö myöntää apurahoja aivojen ja hermoston toimintaan tai niihin liittyviin sairauksiin kohdistuvaan tieteelliseen tutkimukseen. Apurahat myönnetään yksittäisille tutkijoille ja ne ovat henkilökohtaisia. Apurahapäätöksillä Aivosäätiö pyrkii toteuttamaan parhaalla mahdollisella tavalla visiotaan: Aivotutkimusta edistämällä rakennamme Suomea, jossa yhä harvempi joutuu kärsimään aivojen ja hermoston sairauksista. Aivosäätiö toimii kokonaan lahjoitusvaroin.

    *Luvut ovat arvioita, sillä tarkkoja tietoja kustannuksista ei ole.

    Asiantuntijat:

    Neuroimmunologian professori Pentti Tienari, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS), Helsingin yliopisto.

    Professori Minna Huotilainen, Helsingin yliopisto (kysymys 2: Mitä hyötyä terveiden aivojen tutkimuksesta on?)

    Tietoa tutkimuskohteista

    Alzheimerin taudin ja muiden muistisairauksien tutkimus

    Alzheimerin tauti on muistisairauksista yleisin. Se on hitaasti ja tasaisesti etenevä sairaus, jonka yleisyys kasvaa voimakkaasti iän myötä. Alzheimerin taudin suurimmat läpimurrot on tehty viimeisten 35 vuoden aikana ja muiden muistisairauksien, kuten otsalohkodementian ja Levyn kappale -taudin diagnosointi on kehittynyt viimeksi kuluneina kymmenenä vuotena valtavasti.

    Alzheimerin tautia tutkitaan Suomessa Helsingin, Itä-Suomen, Oulun ja Turun yliopistoissa ja yliopistollisissa sairaaloissa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL). Tavoitteena on tunnistaa uusia Alzheimerin tautiin liittyviä riskitekijöitä ja niiden tautimekanismeja sekä kehittää sitä kautta tautia paremmin ennakoivia biomarkkereita (ihmisistä kerättäviä erilaisia näytteitä) ja hoitomenetelmiä. Tavoitteena on myös diagnosoida työikäisten muistisairaudet mahdollisimman varhain ja oikein. Viime aikojen tärkeimpiä tutkimussaavutuksia ovat uusien Alzheimerin tautiin liittyvien riskigeenien tunnistaminen ja tautimekanismien selvittäminen tiettyjen geenimuutosten osalta, Alzheimerin taudin ja tyypin 2 diabeteksen yhteisten tautimekanismien selvittäminen, uusien tutkimusmenetelmien kehittäminen työikäisten muistisairauksien diagnostiikkaan sekä translationaalisen lääketieteen hyödyntäminen riskigeenilöydösten tutkimuksessa (translationaalisessa tutkimuksessa perustutkimustietoa hyödynnetään kliinisessä eli ihmisillä tehtävässä lääketieteellisessä tutkimuksessa ja päinvastoin).

    Aivosäätiö tukee mm. Vesa Kiviniemen tutkimusta aivojen glymfaattisesta kierrosta

    Oulun yliopistossa ja yliopistollisessa sairaalassa on käynnissä neuroradiologian professori Vesa Kiviniemen johtama hanke, jonka aiheena on aivojen glymfaattisen kierron merkitys Alzheimerin taudissa. Aivosäätiö rahoittaa Kiviniemen tutkimusta yhdessä Suomen Akatemian kanssa.

    Lue lisää tutkimuksesta

    Otsalohkodementiaa tutkitaan Suomessa Itä-Suomen ja Oulun yliopistoissa. Sairauden puhkeamissyyn selvittäminen ja riittävän varhainen taudin tunnistaminen ovat avainasemassa vaikuttavien hoitojen kehittämisessä. Siksi tutkimusta tehdään etenkin diagnostiikkaan ja tautimekanismien ymmärtämiseen liittyen. Tutkijat selvittävät myös millaisia muutoksia aivoissa sairaus aiheuttaa ja mihin biomarkkereihin eli ihmisistä kerättäviin erilaisiin näytteisiin muutokset liittyvät. Suomalaiset verinäytteestä tehtävät tutkimukset ovat johtaneet kansainvälisesti mullistaviin tuloksiin: niiden avulla on selvitetty miten skitsofrenia ja otsalohkodementia voidaan erottaa toisistaan.

    Kehitysvammatutkimus

    Kehitysvammaisuus tarkoittaa vaikeutta oppia ja ymmärtää uusia asioita. Lisäksi kehitysvammaisella ihmisellä voi olla haasteita sosiaalisissa, kielellisissä ja motorisissa taidoissa, omatoimisuudessa sekä tarkkaavaisuudessa ja asioiden hahmottamisessa. Kehitysvammojen lääketieteellisellä tutkimuksella pyritään ennen kaikkea vammojen taustasyyn selvittämiseen. Kehitysvammainen henkilö ei usein itse pysty kuvailemaan oireitaan. Siksi oireiden taustasyyn tietäminen on oleellista hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa. Kun taustasyy tunnetaan, voidaan kehitysvamman aiheuttamia oireita lievittää paremmin ja siten parantaa kehitysvammaisen ihmisen elämänlaatua. Taustasyyn selvittämisessä geneettiset tutkimukset ovat avainasemassa. Geneettiset tutkimustekniikat ovat viime vuosina kehittyneet merkittävästi.

    Suomessa on erittäin hyvät mahdollisuudet tehdä kehitysvammatutkimusta. Tämä johtuu siitä, että meillä toteutettiin 1960-luvulla kehitysvammaisille tarkoitettu keskitetty palvelujärjestelmä, joka on helpottanut muun muassa potilastietojen keräämistä tutkimuksia varten. Lisäksi Suomen ainutlaatuiset 1600-luvun puoliväliin asti ulottuvat kirkonkirjat auttavat oleellisesti tutkimuksissa, sillä niiden avulla pystytään selvittämään erilaisten geneettisten oireyhtymien esiintymistä suvuissa. Suomi on myös Hollannin ohella Euroopan ainoa maa, jossa koulutetaan kehitysvammalääkäreitä. Lääketieteellisen tutkimuksen lisäksi kehitysvammojen neuropsykologinen tutkimus on erittäin tärkeää.  Tällä hetkellä Suomessa tehdään muun muassa eri oireyhtymien seurantatutkimuksia, joissa selvitetään miten kehitysvammaisten ihmisten tiedolliset taidot muuttuvat iän myötä.

    Lasten- ja nuorisopsykiatrian tutkimus

    Valtaosa nuoruus- ja aikuisiän mielenterveyssairauksista alkaa lapsuusiässä, ja myös niiden ehkäisy on tehokkainta silloin. Lapsen aivot eivät odota, sillä ne kehittyvät koko ajan kiihkeästi. Varhaisella hoitoon pääsyllä, hyvällä diagnostiikalla ja sen myötä asianmukaisella hoidolla lasten mielenterveyden häiriöitä on mahdollista parantaa merkittävästi, ja toistuvien häiriöiden osalta vähentää huomattavasti niiden vaikutusta myöhemmällä iällä.

    Lastenpsykiatria keskittyy alle 13-vuotiaiden lasten mielenterveysongelmiin, niiden ehkäisyyn ja hoitoon. Sen piiriin kuuluvat myös autismikirjon häiriöt ja neuropsykiatriset häiriöt, kuten ADHD. Lastenpsykiatrian tutkimuskohteita ovat esimerkiksi pienten lasten kehitykseen ja siinä esiintyviin syömisen, unen ja kiintymyssuhteen häiriöihin suuntautuva kehityspsykiatria, käytöshäiriöiden ja autismikirjon häiriöiden tutkimus, erilaisiin lapsuusiän psyykkisiin traumoihin kuten koulukiusaamiseen liittyvä tutkimus sekä digitaalisen teknologian hyödyntäminen lasten mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisyssä, diagnosoinnissa ja hoidossa. Nuorisopsykiatria hoitaa 13-18 -vuotiaiden nuorten mielenterveyden häiriöitä. Nuorilla mielenterveyden ongelmat ovat osin samoja kuin lapsilla ja aikuisilla, mutta lisäksi on erityisesti nuoruuden kehitysvaiheisiin liittyviä haasteita. Näitä ovat esimerkiksi kohonnut psykoosialttius ja syömishäiriöt.

    Aivosäätiö tukee mm. Imeväisen aivorytmit -tutkimushanketta

    Suomessa lasten aivotutkimuksessa ollaan monella saralla edelläkävijöitä maailmassa, mutta aivojen kehityksestä tiedetään niin meillä kuin muuallakin edelleen hämmentävän vähän. Sairauden, kehitysvamman tai kehityksellisen häiriön aikainen diagnosointi on kuitenkin kuntoutuksen kannalta oleellista. HUS Lastensairaalan yhteydessä toimivan BABA-keskuksen Imeväisen aivorytmit -tutkimushankkeessa kehitetään lapsen aivokäyrän mittaamista ja varhaista diagnosointia helpottavia älyvaatteita. Aivosäätiön osittain rahoittama, kliinisen neurofysiologian professori Sampsa Vanhatalon johtama monitieteellinen tutkimus on kansainvälisesti ainutlaatuinen.

    Lue lisää hankkeesta

    Lihastautien tutkimus

    Lihastaudit ovat harvinaisia ja usein perinnöllisiä neurologisia sairauksia, joille on ominaista tahdonalaisen lihaksiston etenevä heikkeneminen tai muu toimintahäiriö. Lihastauti voi ilmetä jo vastasyntyneellä tai vasta myöhemmin lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisena. Samakin diagnoosi voi olla vaikeusasteeltaan erilainen jopa saman perheen jäsenillä, vaihdellen lievästä fyysisestä toimintarajoitteesta vaikeavammaisuuteen. Lihassairauksia ovat mm. ALS, SMA ja Duchennen lihasdystrofia.

    Useimpien hermostoperäisten lihastautien puhkeamisen syy on edelleen arvoitus. Siksi tutkimus kohdistuu usein juuri sairauksien syntysyiden selvittämiseen. Puhkeamissyyn selvittäminen on tarkemman diagnosoinnin sekä hoitojen kehittämisen edellytys. Lihastautitutkimuksessa tapahtui ratkaiseva läpimurto 1980-luvulla, kun tutkijat onnistuivat kehittämään uusia välineitä geenien tarkempaa tutkimusta varten. Sen jälkeen on voitu määrittää syyperäiset geenit ja niiden mutaatiot sadoissa eri lihastaudeissa. Geeniperäisen diagnoosin saaminen on tärkeää hoidon kohdentamisen ja kehittämisen kannalta. Samalla perhe saa tarkan tiedon perinnöllisyydestä ja taudin ennusteesta.

    Lihastautien tutkimus on parhaimmillaan poikkitieteellistä ja siihen vaaditaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä ja kehittyneitä tutkimusryhmiä. Tällainen tutkimus on kallista ja aikaa vievää. Suomessa tehtävä lihastautien tutkimustyö on kuitenkin jo pitkään ollut kansainvälisesti varsin huomattavaa. On tehty merkittäviä havaintoja eri tautien syntymekanismeista sekä löydetty aivan uusia lihastauteja ja niitä aiheuttavia geenivirheitä.

    Neurokirurgian tutkimus

    Neurokirurgian tutkimus edistää keskushermoston, aivojen ja selkäytimen leikkausmenetelmien kehittämistä.

    Neurologia: Aivovammojen, aivoverenkiertohäiriöiden, epilepsian, MS-taudin ja Parkinsonin taudin tutkimus

    Aivovammojen tutkimus

    Aivovamma on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka useimmiten syntyy kaatumisen, putoamisen, liikenneonnettomuuden, vapaa-ajan tapaturman tai pahoinpitelyn seurauksena. Aivovamman ennusteeseen vaikuttaa merkittävästi vamman vakavuus. Vaikka lievän aivovamman oireet voivat alussa olla merkittävät, siitä toivutaan kuitenkin yleensä oireettomaksi. Keskivaikeissakin aivovammoissa ennuste on tavallisesti hyvä, vaikka pitkäkestoisia haittoja saattaakin jäädä. Alkuvaiheessa vaikeaksi luokittuvien vammojen kohdalla akuuttivaiheen kuolleisuus on valitettavasti merkittävä.

    Alkuvaiheesta pelastuneiden ennuste on viime vuosina ja vuosikymmeninä parantunut huomattavasti kehittyneen ensihoidon sekä neurokirurgian ja neuroanestesiologian menetelmien kehittymisen ja saatavuuden myötä. Modernin neurotieteen ansiosta aivokuntoutus kehittyy koko ajan. Vilkkaasti tutkitaan muun muassa verenkierron kautta siirrettäviä erilaistumattomia kantasoluja, jotka voivat aivoissa erikoistua hermosoluiksi ja osallistua vaurioituneen alueen uudelleenorganisoitumiseen. Tällaiset tutkimukset liittyvät hyvin laajoihin aivovaurioihin. Hermostoon siirrettävät uudet solut eivät kuitenkaan sisällä mitään informaatiota. Ne eivät siten itsessään palauta menetettyjä taitoja eivätkä korvaa perinteistä kuntoutusta, mutta parantavat hermoston valmiutta oppia taidot uudelleen.

    Aivoverenkiertohäiriöiden tutkimus

    Aivoverenkiertohäiriöllä tarkoitetaan aivoinfarktia, aivoverenvuotoa tai ohimenevää aivoverenkiertohäiriötä (TIA). Niissä aivojen verenkierto häiriintyy jollain aivojen alueella verihyytymän aiheuttaman suonitukoksen tai verenvuodon takia ja aivokudos kärsii hapenpuutteesta. Mikäli tila kestää muutamia tunteja pidempään, on seurauksena yleensä pysyvä vaurio aivoissa. Siksi mahdollisimman nopea hakeutuminen sairaalahoitoon on erittäin tärkeää.

    Suomessa on maailman edistynein aivoverenkiertohäiriöiden akuutti hoito, jota suomalaistutkijat ovat myös olleet alusta alkaen kehittämässä. Eteisvärinä selittää suurimman osan aivoinfarkteista ja myös vaikeimmat infarktit. Eteisvärinän hoitoon tarkoitetut verenohennuslääkkeet kehittyvät koko ajan tehokkaammiksi ja turvallisemmiksi, ja myös tässä tutkimustyössä Suomi on ollut aktiivisesti mukana. Tutkimusta tehdään tutkijoiden ja tutkimuskeskusten kansallisessa ja kansainvälisessä verkostossa. Tärkeimpiä akuutin aivoverenkiertohäiriön hoitotutkimuksia ovat sekä globaalit satunnaistetut vaiheen II-III lääke- ja laitetutkimukset että tutkijalähtöiset akateemiset tutkimukset, joihin sisältyy sekä akuuttihoitoon että ennaltaehkäisyyn liittyviä tutkimuksia.

    Veritulpanestolääkkeitä ja verenohennuslääkkeitä koskevat tutkimukset ovat usein johtaneet uusiin hoitokäytäntöihin maailmanlaajuisesti. Suomi on maailman kärjessä nuorten aivoverenkiertohäiriöitä koskevissa tutkimuksissa (aivoinfarkti, kaulavaltimon dissektoituma, kryptogeeninen eli sisäsyntyinen aivoinfarkti, aivoverenvuoto), aivovaltimoaneurysmatutkimuksissa (mukaan luettuna epidemiologinen eli esiintyvyyttä väestössä selvittävä tutkimus) sekä aivojen kuvantamistutkimuksessa. Myös aivoinfarktipotilaiden musiikkikuntoutus on suomalaisen tutkimuksen tulosta. Myös geneettinen tutkimus ja tekoälyn soveltaminen ovat lupaavia tulevaisuuden aloja.

    Epilepsian tutkimus

    Epilepsia on aivojen sairaus, jossa potilaalla on pitkäkestoinen taipumus saada epileptisiä kohtauksia ja mahdollisesti myös neurologisia, kognitiivisia, psyykkisiä tai sosiaalisia toimintakyvyn ongelmia. Epileptinen kohtaus on oire, joka johtuu aivojen kuorikerroksen poikkeavasta sähköisestä toiminnasta.

    Epilepsiaa tutkitaan Suomessa yliopistollisissa sairaaloissa ja niihin liittyvissä yliopistoissa. Vaikean epilepsian diagnostiikkaa ja hoitoa kansallisesti koordinoi Kuopion yliopistollinen sairaala (KYS), joka johtaa kaikkien yliopistosairaaloiden koordinaatiotyöryhmää, joka organisoi myös kansallisia kliinisiä tutkimuksia. Tutkimuksen avulla pyritään mm. mahdollisimman varhain tunnistamaan riski vaikeahoitoisen epilepsian kehittymiseen. Mitä aikaisemmin ja tarkemmin diagnoosi pystytään tekemään, sitä paremmin potilaita pystytään hoitamaan. Myös helpommin hoidettavissa tapauksissa epilepsian onnistunut lääkehoito edellyttää yleensä usean eri lääkkeen kokeilua ja vaihtamista. Tämä aiheuttaa potilaille paljon kärsimystä. Tutkimuksen avulla pyritään nykyistä aiemmin ja paremmin tunnistamaan millainen lääkehoito kullekin potilaalle sopii heidän yksilölliseen epilepsiaansa.

    MS-taudin tutkimus

    MS-tauti on etenkin nuorten aikuisten sairaus. Se vaikuttaa liikunta- ja toimintakykyyn aiheuttamalla elimistössä tulehduspesäkkeitä, jotka vaurioittavat aivojen ja muun keskushermoston valkoista ainetta. MS-taudin tutkimus keskittyy etenkin taudin diagnoosimenetelmien ja sitä kautta hoidon kehittämiseen. Suurimmat läpimurrot MS-taudin tutkimuksessa viimeisten 20-30 vuoden aikana on tehty lääkehoidoissa: tutkijat ovat löytäneet yhdeksän eri lääkeainetta, joilla MS-tautia voidaan hoitaa. Myös taudin diagnosointi on kehittynyt huomattavasti.

    MS-tauti on pohjimmiltaan veren valkosolujen sairaus ja kaikki taudissa perustuu siihen, että se muuttaa valkosolujen toimintaa. Helsingin yliopistossa valkosoluista etsitään niin sanottuja terroristiklooneja, jotka ovat poikkeavasti aktivoituneita soluja. Tavoitteena on tunnistaa solut, joihin hoidot kannattaa kohdistaa sekä kehittää tulevaisuudessa täsmähoitoja, jotka voitaisiin kohdistaa miljardien solujen sijasta tuhansiin tai kymmeniin tuhansiin soluihin. 

    Turun yliopiston PET-keskuksessa käytettävällä PET-aivokuvantamismentelmällä voidaan havaita asioita, joita normaalilla magneettikuvauksella ei nähdä. PET-kuvaukset ovat osoittaneet, että aivoissa voi tapahtua MS-taudin aktiivisuutta, vaikka taudin tilanne muuten vaikuttaisi rauhalliselta. MS-tautia tutkitaan myös suomalaisyliopistojen yhteisillä tutkimushankkeilla. Taudin alueellisen esiintyvyyden eroja ja muutoksia selvitetään epidemiologisilla tutkimuksilla. Tampereen yliopistossa tutkitaan kantasolulinjoja, tavoitteena mallintaa keskushermoston soluja, joiden vuorovaikutus ei toimi MS-taudissa. Kuopiossa tutkitaan hermovaurion myötä verenkiertoon vapautuvien neurofilamenttien sopivuutta MS-taudin aktiivisuuden biomarkkereiksi. Lääkeaineiden vaikutuksia vertaillaan yhteistyössä lääkeyritysten kanssa.

    Parkinsonin taudin tutkimus

    Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä liikehäiriösairaus, joka johtuu keskiaivojen tietyn alueen, mustatumakkeen, hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta. Syytä hermosolujen vaurioitumiseen ei tiedetä, mutta se johtaa hermovälittäjäaine dopamiinin puutteeseen ja tahdonalaisia liikkeitä säätelevien hermoratojen vaurioitumiseen. Parkinsonin tautiin liittyvää tutkimusta tehdään Suomessa kaikissa yliopistollisissa sairaaloissa. Tutkimukset liittyvät mm. infuusio- ja DBS-hoitoihin, Parkinsonin taudin suolisto-oireisiin, genetiikkaan ja taudin esiintyvyyteen väestössä. Lisäksi Parkinsonin tautia tutkitaan intensiivisesti erilaisilla kuvantamismenetelmillä.

    Muusikon terveyden tutkimus

    Muusikon terveydenhuollon peruspilari on muusikon ammatin erityispiirteiden ymmärtäminen. Tähän tarvitaan muusikon terveyttä ymmärtäviä terveydenhuollon ammattilaisia, joita kasvatetaan kouluttamalla. Se on musiikkilääketieteen yksi perustehtävä. Musiikkilääketieteen toinen perustehtävä on tutkia muusikon ammattia ja sen aiheuttamia haasteita muusikon terveydelle. Muusikon ammatin lääketieteellinen tutkimustyö auttaa ymmärtämään ongelmia paremmin ja suuntaamaan voimavaroja oikeisiin kohteisiin musiikkilääketieteessä. Kansainvälisesti arvostettu suomalainen musiikkilääketiede on ollut aina moniammatillista yhteistyötä yli terveydenhuollon ammattikuntien ja erityisen tärkeätä on yhteistyö muusikoiden kanssa. Musiikkilääketieteen kolmas perustehtävä on osallistua muusikoiden perus- ja täydennyskoulutukseen vahvistamalla muusikoiden ymmärrystä omasta terveydestään ja muusikkouteen liittyvien vaivojen ennaltaehkäisystä.


    Aivosäätiön tukemia tutkimuksia

    Aivosäätiön tukemat Suomen Akatemian Tieteellä terveyteen -hankkeet:

    Neuroradiologian professori Vesa Kiviniemi: Dementian hoito aivojen glymfaattista puhdistusta parantaen –hankkeessa tutkitaan aivojen glymfaattisen puhdistusjärjestelmän kulkureittejä ja toimintaa.

    Kliinisen neurofysiologian professori Sampsa Vanhatalo: Monitieteellisessä Imeväisen aivorytmit -hankkeessa kehitetään lapsen aivokäyrän mittaamista ja varhaista diagnosointia helpottavia älyvaatteita.

    Tilaa uutiskirjeemme

    Uutiskirjeemme ilmestyy noin neljä kertaa vuodessa.
    Se sisältää uutisia aivotutkimuksesta, tutkijoista ja apurahoista
    sekä tapahtumista ja muusta toiminnastamme.