Lasten- ja nuorisopsykiatria

Sisällysluettelo

    Mitä on lasten- ja nuorisopsykiatria?

    Lastenpsykiatria on lääketieteen erikoisala, jolla tutkitaan ja hoidetaan 0-12 -vuotiaiden lasten mielenterveyden häiriöitä.

    Psyykkinen häiriö voi ilmetä milloin vain ihmisen elämän aikana. Oireet ovat kuitenkin erilaiset lapsuudessa ja nuoruudessa, sillä kehitysikä vaikuttaa sairauksien ilmenemismuotoon. Lapsilla voi ilmetä myös erityisesti lasten elämään liittyviä haasteita, kuten eroahdistushäiriö. 

    Mielenterveyden häiriö voidaan todeta vasta sitten, kun siitä on ihmiselle pitkäaikaista toiminnallista tai sosiaalista haittaa. Pelkkää oiretta ei siis tarvitse hoitaa. Esimerkiksi ahdistuksen ja pelon tunteet uusissa tai haastavissa tilanteissa liittyvät jokaisen lapsen normaaliin kehitykseen. Jos ahdistus tai masennus menee tietyssä ajassa ohi eikä aiheuta toimintakyvyn laskua, ei kyseessä ole häiriö. Noin viidennes lapsista kärsii kuitenkin toimintakykyä haittaavista oman toiminnan ohjauksen, tunne-elämän tai käyttäytymisen oireista, joiden lievittämiseen tai poistamiseen vanhempien tai muiden lähipiirin aikuisten tuki ei riitä. Silloin on tärkeä hakea apua. 

    Varhaisella hoitoon pääsyllä, hyvällä diagnostiikalla ja sen myötä asianmukaisella hoidolla lasten mielenterveyden häiriöitä on mahdollista parantaa merkittävästi, ja toistuvien häiriöiden osalta vähentää huomattavasti niiden vaikutusta myöhemmällä iällä. Jos ihminen on lapsena kokenut hyötyvänsä hoidosta, on hänen myös tarvittaessa nuorena ja aikuisena helpompi hakea uudelleen apua.

    Nuorisopsykiatria

    Nuorisopsykiatria hoitaa 13-18 -vuotiaiden nuorten mielenterveyden häiriöitä. Nuorilla mielenterveyden ongelmat ovat osin samoja kuin lapsilla ja aikuisilla, mutta lisäksi on erityisesti nuoruuden kehitysvaiheisiin liittyviä haasteita. Näitä ovat esimerkiksi kohonnut psykoosialttius ja syömishäiriöt pahimman teini-iän kehityksen keskellä. 

    Lasten- ja nuorisopsykiatriaan kuuluvat diagnoosiryhmät ovat:

    • Autismikirjon häiriöt
    • Käyttäytymisen häiriöt
    • Mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöt
    • Muut häiriöt ja ongelmat
    • Neuropsykiatriset häiriöt, kuten ADHD
    • Psykoottiset häiriöt
    • Riippuvuudet
    • Syömishäiriöt
    • Vuorovaikutuksen häiriöt
    • Väkivallan kohteeksi joutuminen

    Miten lasten mielenterveyden häiriöt diagnosoidaan?

    Lasten mielenterveyden häiriöiden hoidossa pyritään ensimmäiseksi mahdollisimman tarkkaan diagnoosiin, jotta saadaan käsitys siitä, mikä on sopiva hoitomuoto ja ennuste. Diagnosoinnin tavoitteena on aina löytää lapsen tilannetta parantava tuki- tai hoitomuoto. 

    Jos lapsen epäilee kärsivän mielenterveyden häiriöstä tai ongelmista, tulee mahdollisimman pian varata aika neuvolasta, koululääkäriltä tai terveyskeskuksesta. Lapsilla on erittäin hyvät mahdollisuudet parantua mielenterveyden häiriöistä, kun he saavat ajoissa sopivaa ja riittävää apua.

    Diagnoosia edeltävät lapsen ja vanhempien lapsen nykytilannetta ja kehityshistoriaa koskevat haastattelut, tarvittaessa taustatietojen selvittäminen neuvolasta, oirekuvaukset kotoa, päiväkodista ja koulusta sekä perhe- ja koulutilanteen kartoitus. Tällöin pyritään arvioimaan mahdolliset perheeseen ja lapseen vaikuttavat kuormitustekijät kotona, päiväkodissa tai koulussa, kuinka ne voivat vaikuttaa lapsen mielenterveydenhäiriöön ja miten niitä voidaan muuttaa. Lapsen kehitysympäristöön pyritään vaikuttamaan niin, että ympäristö pystyy tukemaan paranemista parhaalla mahdollisella tavalla. 

    Diagnosointi alkaa niin sanotun juurisyyn selvittämisellä. Tämä tarkoittaa sitä, että selvitetään mitä näkyvän oireen, esimerkiksi toistuvien raivokohtausten, taustalla on. Kyseessä voi olla esimerkiksi reaktio asiaan, jota on vaikea kertoa, kuten kiusaamiseen. Toisaalta raivokohtaukset voivat liittyä siihen, että käyttäytymisen säätelytaidot ovat jääneet heikoiksi. Tähän voivat vaikuttaa perheen kuormittavat olosuhteet ja/tai synnynnäiset, perinnölliset ominaisuudet temperamentissa ja otsalohkon toiminnassa. Raivokohtaukset voivat liittyä myös aiemmin tunnistamattomaan ADHD-häiriöön, autismikirjon häiriöihin, puheen tuottamisen ongelmiin, masennukseen, ahdistuneisuuteen tai yksinäisyyteen. Hoidon edetessä diagnoosi voi kehittyä tai muuttua, sillä tutkimukset vievät aikaa ja hoidon aikana saattaa ilmetä uutta tietoa lapsen tilanteesta. 

    Miten lasten mielenterveyden häiriöitä hoidetaan?

    Lapsilla on erittäin hyvät mahdollisuudet parantua mielenterveyden häiriöistä. Myönteinen ilmapiiri ja positiivinen palaute ovat onnistumisen kannalta keskeiset.  

    Lasten mielenterveyden häiriöitä hoidetaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Keinoina ovat muun muassa erilaiset psykososiaaliset interventiot eli mahdollisiin ympäristön riskitekijöihin kohdistuvat sosiaaliset tukitoimet. Näitä voivat olla esimerkiksi lapsen aikuiskontaktien lisääminen tukihenkilön, -perheen tai harrastuksen avulla. Lapsia hoidetaan myös erilaisin terapeuttisin menetelmin, jotka voivat kohdistua koko perheeseen tai vain lapseen itseensä. Lapselle voidaan opettaa työkaluja esimerkiksi tunteiden hallitsemiseen ja keskittymiskyvyn kasvattamiseen. 

    Hoidon onnistumisen kannalta oleellista on luoda lapselle varhainen kokemus siitä, että asioita yhdessä selvittämällä lapsen vointia ja tilaa voidaan parantaa. Tässä myönteinen palaute sekä vanhemmilta että hoitohenkilökunnalta on äärimmäisen tärkeää. Lapsen on hyvä oppia myös velvollisuudentunnon ja oman itsensä kiittämisen ja palkitsemisen sopiva tasapaino. 

    Myös onnistunut lääkehoito voi auttaa hankalista oireista tai sairauksista kärsiviä lapsia ja nuoria. Lääkkeet eivät kuitenkaan voi koskaan olla ainoa ratkaisu, vaan niitä käytetään muiden hoitomuotojen rinnalla.  

    Kuntien, erikoissairaanhoidon ja potilasjärjestöjen rooli lasten mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa

    Lasten yleisen hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on ensisijaisesti kuntien tehtävä. Pitkäjänteinen vastuu on perustason sosiaali- ja terveyspalveluissa, joita erityistason palvelut tukevat vaikeimpien ongelmien ja sairauksien osalta. Ennalta ehkäisevien palvelujen ytimenä ovat äitiys- ja lastenneuvolat sekä kouluterveydenhuolto.

    Sairaanhoitopiirit vastaavat lastenpsykiatrian erikoissairaanhoidosta. Keskussairaaloiden ja yliopistollisten sairaaloiden lastenpsykiatrian klinikat tarjoavat lapsipotilaille ja heidän perheilleen erilaisia avohoitopalveluja sekä tutkimuksia ja hoitoa päivä-, viikko-, kokovuorokausi- ja perheosastoilla. Yksityiset terapeutit tuottavat suuren osan erityisesti pidempikestoisista psykoterapiahoidoista ja neuropsykiatrisesta kuntoutuksesta kunnan ostopalvelusopimuksella. Potilas- ja muut järjestöt tarjoavat psyykkisistä ongelmista ja häiriöistä kärsiville lapsille ja heidän perheilleen sopeutumisvalmennuskursseja, vertaistukiryhmiä ja vanhemmuuden valmennusryhmiä.

    Lastenpsykiatrian terapeuttisia hoitomenetelmiä ovat

    • Kognitiivinen psykoterapia
    • Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia
    • Psykodynaaminen psykoterapia
    • Kuvataideterapia
    • Musiikkiterapia
    • Perheterapia
    • Toimintaterapia
    • Neuropsykologinen kuntoutus
    • Fysioterapia
    • Puheterapia
    • Lasten ja vanhempien ryhmät
    • Vuorovaikutushoidot

    Mitä lastenpsykiatrian tutkimusta Suomessa tehdään? 

    Suomessa lastenpsykiatrista tutkimusta tehdään kaikissa yliopistoissa ja yliopistollisissa sairaaloissa. Kohteita ovat esimerkiksi pienten lasten kehitykseen ja siinä esiintyviin syömisen, unen ja kiintymyssuhteen häiriöihin suuntautuva kehityspsykiatria, käytöshäiriöiden ja autismikirjon häiriöiden tutkimus, erilaisiin lapsuusiän psyykkisiin traumoihin kuten koulukiusaamiseen liittyvä tutkimus sekä digitaalisen teknologian hyödyntäminen lasten mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisyssä, diagnosoinnissa ja hoidossa.  

    Suomessa tehdään myös perinataalimasennukseen eli raskauden ja synnytyksen aikaiseen masennukseen liittyvää tutkimusta. Perinataalimasennuksen tunnistaminen ja hoito on tärkeää, sillä raskauden aikana masennuksesta kärsivillä äideillä on usein tavallista enemmän vaikeuksia myös synnytyksen jälkeen. On havaittu, että aikuisiän aivosairauksien määrää voitaisiin merkittävästi vähentää, jos tutkimuksen painopistettä siirrettäisiin raskauteen, syntymään ja varhaislapsuuteen. Suuri osa aivosairauksille altistavista tekijöistä tulee ensimmäisistä päivistä ja tunneista, jopa ennen syntymää. Ne ilmenevät myöhemmin: varhaislapsuudessa, teini-iässä, aikuisena tai usein jopa vanhuudessa. 

    Aivosäätiö tukee Imeväisen aivorytmit -tutkimushanketta

    Suomessa lasten aivotutkimuksessa ollaan monella saralla edelläkävijöitä maailmassa, mutta aivojen kehityksestä tiedetään niin meillä kuin muuallakin edelleen hämmentävän vähän. Sairauden, kehitysvamman tai kehityksellisen häiriön aikainen diagnosointi on kuitenkin kuntoutuksen kannalta oleellista. HUS Lastensairaalan yhteydessä toimivan BABA-keskuksen Imeväisen aivorytmit -tutkimushankkeessa kehitetään lapsen aivokäyrän mittaamista ja varhaista diagnosointia helpottavia älyvaatteita. Aivosäätiön osittain rahoittama, kliinisen neurofysiologian professori Sampsa Vanhatalon johtama monitieteellinen tutkimus on kansainvälisesti ainutlaatuinen.  

    Katso ”Yksi viidestä”-kampanjavideo:

    Lähteet

    Asiantuntija

    Lastenpsykiatrian professori, ylilääkäri Kaija Puura, Tampereen yliopisto ja yliopistollinen keskussairaala

    Muut lähteet

    Tilaa uutiskirjeemme

    Uutiskirjeemme ilmestyy noin neljä kertaa vuodessa.
    Se sisältää uutisia aivotutkimuksesta, tutkijoista ja apurahoista
    sekä tapahtumista ja muusta toiminnastamme.