Aivosäätiö

Mikä on Aivosäätiö?

Aivosäätiö rakentaa tulevaisuuden Suomea, jossa yhä harvempi joutuu kärsimään aivojen ja hermoston sairauksista. Teemme sen edistämällä lahjoitusvaroin tutkimusta sekä lisäämällä yhteistyössä eri alojen tutkijoiden kanssa ymmärrystä aivoterveydestä, aivosairauksista ja aivotutkimuksesta

Aivosäätiö organisaationa

Myönnämme vuosittain apurahoja aivojen ja hermoston toimintaan tai niihin liittyviin sairauksiin kohdistuvaan tieteelliseen tutkimukseen. Apurahat ovat haettavissa vuosittain elokuussa. Apurahat myönnetään Aivosäätiön yleisrahastosta sekä Alzheimer-, Lastenpsykiatria-, Lihastauti-, Musiikkilääketiede-, Neurologia- ja Kehitysvammatutkimusrahastoista sekä lastenpsykiatrian professori Terttu Arajärven, neurokirurgian professori Juha Hernesniemen, Vesa Kaustian sekä Helena ja Jaakko Pöyryn nimikkorahastoista.

Aivosäätiön perustivat vuonna 2009 Alzheimer-säätiö, Lastenpsykiatrian tutkimussäätiö, Neurologiasäätiö ja Rinnekodin kehitysvammatutkimussäätiö. Myös Terttu Arajärvi oli perustamassa säätiötä. Lihastautien tutkimussäätiö sulautui Aivosäätiöön vuonna 2014.

Kaikkea toimintaamme ohjaavat arvomme: vastuullisuus, asiantuntemus ja keskinäinen kunnioitus.

 

Organisaatio

Valtuuskunta

Hallitus

Toimisto

Erillisrahastot

Tieteellinen asiantuntijaryhmä

Arvomme

Aivosäätiö organisaationa

Vastuullisuus

  • Toimimme vastuullisesti, läpinäkyvästi ja rehellisesti.
  • Apurahahakemusten arvioinnissa noudatamme monitieteellisen asiantuntijaryhmämme suosituksia. Erillisrahastojemme asiantuntijat arvioivat oman alansa apurahahakemukset ja tekevät esityksen säätiömme hallitukselle, joka tekee päätöksen apurahoista. Hakemusten arvioinnissa noudatetaan säätiölain mukaista Aivosäätiön esteellisyyssäännöstöä.

Asiantuntemus

Keskinäinen kunnioitus

  • Suhtaudumme aivojen ja hermoston sairauksista kärsiviin potilaisiin ja heidän omaisiinsa, lahjoittajiin, apurahoja hakeviin ja saaviin tutkijoihin, luottamushenkilöihin, tieteellisiin asiantuntijoihin, yhteistyökumppaneihin, median edustajiin ja työntekijöihimme kunnioittavasti ja myötäeläen.
  • Kuuntelemme ja arvostamme ihmisten erilaisia näkemyksiä ja mielipiteitä.

Sääntömme

Säätiön valtuuskunta on hyväksynyt säännöt 25.4.2017 ja
Patentti- ja rekisterihallitus on rekisteröinyt säännöt 6.11.2017

SUOMEN AIVOSÄÄTIÖN SÄÄNNÖT

1§ Toiminimi ja kotipaikka

Säätiön nimi on ”SUOMEN AIVOSÄÄTIÖ sr”, ruotsiksi ”HJÄRNSTIFTELSEN I FINLAND sr ” englanniksi FINNISH BRAIN FOUNDATION sr. Säätiön kotipaikka on Helsinki.

2§ Tarkoitus

Säätiön tarkoituksena on neuro- ja mielenterveysalan kehittäminen ja tukeminen.

Tarkoituksensa mukaan säätiö kehittää, edistää ja tukee

  • aivojen ja hermoston kehityksen, toiminnan, hyvinvoinnin, terveyden ja sen häiriöiden sekä mielenterveyden ja sen häiriöiden ehkäisyn, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen tutkimusta,
  • aivoihin kohdistuvan tiedon ja tutkimustulosten tunnetuksi tekemistä ja hyödyntämistä,
  • hermoston, mielen, aistien ja lihasten ja niihin läheisesti liittyvien sairauksien ehkäisyä, diagnostiikkaa, hoitoa ja kuntoutusta.

Tarkoitustaan säätiö toteuttaa

– rahoittamalla erilaisia alan kehittämis- ja tutkimushankkeita,

– myöntämällä apurahoja, avustuksia, palkintoja ja tunnustuksia tutkimusryhmien, yksittäisten tutkijoiden ja yhteisöjen toiminnan tukemiseksi ja neuroalan sekä mielenterveysalan opetus- ja kehittämishankkeisiin,

– harjoittamalla koulutus- ja julkaisutoimintaa,

– tukemalla alan hoito- ja tutkimuslaitosten toimintaa,

– edistämällä potilaiden, omaisten ja henkilökunnan hyvinvointia.

 

3§ Peruspääoma ja rahastot

Säätiön omaisuus koostuu Alzheimer-säätiön, Lastenpsykiatrian tutkimussäätiön, Neurologiasäätiön ja Rinnekodin tutkimussäätiön sulautumisen seurauksena perustetulle säätiölle siirtyneestä omaisuudesta.

Säätiöllä on oikeus ottaa ja vastaanottaa avustuksia, lahjoituksia ja testamentteja sekä muulla säätiölain sallimalla tavalla kartuttaa omaisuuttaan. 

Säätiön alaisuuteen voidaan myös perustaa erillisrahastoja, joilla voi olla oma hoitokuntansa. Mikäli säätiölle omaisuutta luovuttanut lahjoittaja tai testamentin tekijä antaa erityisiä määräyksiä luovuttamiensa varojen käytöstä, noudatettakoon näitä määräyksiä, elleivät ne ole ristiriidassa säätiön tarkoituksen kanssa.

Säätiö voi hankkia ja omistaa kiinteistöjä.

Säätiölle peruspääoman ja erillisrahastojen lisäksi kertyvistä varoista muodostetaan yleisrahasto, jonka pääoma ja tuotto voidaan säätiön hallituksen määräämällä tavalla käyttää säätiön tarkoitusten toteuttamiseksi.

Säätiön rahavarat on sijoitettava turvaavasti ja tuottavasti noudattaen hyvää säätiötapaa.

4§ Valtuuskunta

Valtuuskunnan tehtävänä on tukea säätiön tarkoituksen toteutumista, tarjota näkemyksiä ja suosituksia hallitukselle toiminnan ja talouden kehittämiseksi säätiön tarkoituksen toteuttamiseksi.

Valtuuskunta nimittää ja erottaa hallituksen jäsenet.
Valtuuskunta voi erottaa hallituksen jäsenen kesken toimikauden, jos vähintään kolme neljäsosaa kokouksessa läsnä olevista valtuuskunnan jäsenistä sitä kannattaa. Erottamisoikeutta ei kuitenkaan ole siltä osin, kun erottamisoikeus koskee näitä sääntöjä rekisteröitäessä kuluvaa toimikautta, jollei jäsen anna suostumustaan erottamisoikeudelle. 

Päätöstä hallituksen jäsenen erottamista koskevasta asiasta ei saa tehdä, jos asiaa ei ole mainittu kokouskutsussa.

Valtuuskuntaan kuuluu vähintään 12 ja enintään 18 jäsentä, jotka valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. 

Kolmannes valtuuskunnan jäsenistä on vuosittain erovuorossa. Valtuuskunnan jäsenen toimikausi alkaa sen valtuuskunnan kokouksen päättyessä, jossa hänet on valittu. 

Jos valtuuskunnan jäsen eroaa kesken toimikauden, valitaan seuraavassa valtuuskunnan kokouksessa hänen tilalleen uusi jäsen jäljellä olevaksi toimikaudeksi.

Valtuuskunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan vuodeksi kerrallaan.

Säätiön perustajat valitsevat ensimmäisen valtuuskunnan jäsenet. Valtuuskunta valitsee tämän jälkeen jäsenet erovuorossa olevien tilalle kuultuaan Alzheimer-säätiön työtä jatkavan erillisrahaston hoitokuntaa, Suomen Lastenpsykiatriyhdistystä, Rinnekotisäätiötä ja Suomen Neurologista yhdistystä.

Valtuuskunta kokoontuu ainakin kaksi kertaa vuodessa. Valtuuskunnan vuosikokous pidetään viimeistään toukokuussa ja syyskokous viimeistään joulukuussa.

5§ Valtuuskunnan kokoukset

Kevätkokouksessa on esiteltävä

  1. edellisen vuoden tilinpäätös ja toimintakertomus sekä tilintarkastuskertomus

Kevätkokouksessa valtuuskunta antaa lausunnon

  1. tuloslaskelmasta ja taseesta 
  2. toimenpiteistä, joihin vahvistetun taseen mukainen voitto tai tappio antaa aihetta

Kevätkokouksessa on valittava

4. erovuorossa olevien valtuuskunnan jäsenten tilalle uudet jäsenet kuitenkin niin, että jäsen voidaan valita enintään kolme kertaa peräkkäin
5. valtuuskunnalle puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja
6. tilikaudeksi säätiön hallintoa ja tilejä tarkastamaan kaksi tilintarkastajaa ja heille varamieheksi tilintarkastusyhteisö tai tilintarkastaja
7. säätiölle tieteellinen asiantuntijaryhmä arvioimaan apurahahakemuksia. Tieteelliseen asiantuntijaryhmään voidaan valita myös valtuuskunnan jäseniä.
8. säätiön erillisrahastoille hoitokunnat

Kevätkokouksessa on lisäksi päätettävä

  1. muista kokouskutsussa mainituista asioista.

Syyskokouksessa valtuuskunta antaa lausunnon

  1. seuraavan vuoden toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta

Syyskokouksessa on valittava

  1. hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja jäsenet kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan niin, että vuosittain kolmasosa hallituksen jäsenistä on erovuorossa. Sama henkilö voidaan valita hallituksen jäseneksi tai hallituksen puheenjohtajaksi tai varapuheenjohtajaksi enintään kolmeksi peräkkäiseksi kolmivuotiskaudeksi.

Syyskokouksessa on lisäksi päätettävä

  1. muista kokouskutsussa mainituista asioista.

Valtuuskunta on päätösvaltainen, kun vähintään puolet jäsenistä on saapuvilla. Jos eri mielipiteitä ilmaantuu, ratkaistaan asiat yksinkertaisella äänten enemmistöllä, ellei säännöissä muilta osin vaadita määräenemmistöä. Äänten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni, henkilövaalin ollessa kyseessä arpa.

Valtuuskunta kokoontuu puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan kutsusta tai kun neljä valtuuskunnan jäsentä tai säätiön hallitus sitä vaatii. Kutsu on lähetettävä vähintään neljätoista (14) vuorokautta ennen kokousta jäsenille postitetuilla kirjeillä tai sähköisesti niille jäsenille, jotka tässä tarkoituksessa ovat ilmoittaneet sähköpostiosoitteensa.

Valtuuskunnan kokouksen avaa puheenjohtaja tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtaja tai varapuheenjohtajankin ollessa estynyt joku saapuvilla oleva valtuuskunnan jäsen.

Hallituksen jäsenillä on oikeus olla läsnä ja käyttää puhevaltaa valtuuskunnan kokouksissa.

Valtuuskunnan kokouksista on tehtävä pöytäkirja, jonka laatii ja allekirjoittaa kokouksen puheenjohtajan määräämä henkilö. Pöytäkirjan tarkastaa ja allekirjoittaa kokouksen puheenjohtaja ja kaksi kokouksen tähän tehtävään valitsemaa henkilöä.

 

6§ Hallitus

Hallitus huolehtii säätiön omaisuudesta, hallinnosta ja toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä.

Säätiön hallitukseen kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja vähintään seitsemän ja enintään kaksitoista jäsentä.

Hallitus on päätösvaltainen, kun puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ja vähintään puolet hallituksen muista jäsenistä on läsnä. 

Hallitus edustaa säätiötä, valmistelee valtuuskunnan kokouksissa käsiteltävät asiat. 

Jos hallituksen jäsen eroaa kesken toimikauttaan, valitsee valtuuskunta hänen tilalleen uuden jäsenen jäljellä olevaksi toimikaudeksi.

Säätiön hallitus voi valita toimitusjohtajan tai asiamiehen, joka hoitaa säätiön juoksevia asioita.

7§ Erillisrahastot 

Säätiö voi varoja kerätessään ottaa varoja ja lahjoituksia joko säätiön yleisrahastoon tai erillisrahastoihin. Säätiön valtuuskunta nimeää hoitokunnat kolmeksi vuodeksi kerrallaan erillisrahastojen hoitokuntien esityksestä. Lastenpsykiatrian tutkimussäätiön varoista muodostetun erillisrahaston hoitokunnan tulee kuulla esitystä tehdessään Suomen Lastenpsykiatriyhdistystä, Neurologiasäätiön varoista muodostetun erillisrahaston hoitokunnan Suomen Neurologista yhdistystä ja Rinnekodin tutkimussäätiön varoista muodostetun erillisrahaston hoitokunnan Rinnekoti-säätiötä. Alzheimer-säätiön varoista muodostetun erillisrahaston hoitokuntaa nimettäessä tulee kuulla kyseisen säätiön varoista muodostetun erillisrahaston hoitokuntaa.

Erillisrahaston hoitokunta tai sen valitsema asiantuntijaryhmä arvioi rahastolle tulleet apurahahakemukset. Erillisrahaston hoitokunta tekee esityksen hallitukselle erillisrahastosta jaettavista apurahoista. 

Apurahahakemuksia arvioivan rahaston hoitokunnan tai asiantuntijaryhmän jäsen ei arvioi oman ohjattavan tai ryhmän jäsenen apurahahakemusta. Läheinen sukulaisuussuhde estää myös apurahahakemuksen arvioimisen. 

Ennen hoitokunnan esityksestä poikkeavan päätöksen tekemistä hallituksen tulee kuulla Suomen Lastenpsykiatriyhdistystä, kun kyseessä on Lastenpsykiatrian tutkimussäätiön varoista muodostettu erillisrahasto, Suomen Neurologista yhdistystä, kun kyseessä on Neurologiasäätiön varoista muodostettu erillisrahasto ja Rinnekoti-säätiötä, kun kyseessä on Rinnekodin tutkimussäätiön varoista muodostettu erillisrahasto. 

Hoitokunta voi valita itselleen tieteellisen asiantuntijaryhmän.

Erillisrahastojen vuosittainen tuotto otetaan lyhentämättömänä kyseiseen erillisrahastoon.

Yleisrahaston kartuttamiseksi erillisrahastolle lahjoitetuista varoista otetaan 5 % säätiön yleisrahastoon.

8§ Säätiön edustaminen 

Säätiötä edustavat hallituksen lisäksi hallituksen puheenjohtaja yksin. Hallitus voi antaa nimetyille henkilöille oikeuden säätiön edustamiseen kaksi yhdessä.

9§ Tilinpäätös

Säätiön tilivuosi on kalenterivuosi ja tilit on päätettävä ja luovutettava tilintarkastajalle helmikuun loppuun mennessä.

Tilintarkastajien on annettava lausuntonsa kahden viikon kuluessa siitä, kun he ovat saaneet tilinpäätöksen.

10§ Sääntöjen muuttaminen ja säätiön purkaminen

Säätiön sääntöjen muuttamiseen ja säätiön purkamiseen vaaditaan, että ehdotuksia on kannattanut vähintään kolme neljäsosaa hallituksen jäsenistä. Uudet säännöt tai säätiön purkaminen hyväksytään kahdessa kokouksessa ja toisessa kokouksessa tulee olla läsnä kolme neljäsosa kaikista hallituksen jäsenistä.

Sääntöjen muuttamista koskeva päätös tulee voimaan vain, jos Patentti- ja rekisterihallitus sen hyväksyy.

11§ Varojen luovuttaminen säätiön purkautuessa

Jos säätiö puretaan tai lakkautetaan, tulee varat luovuttaa hallituksen päätöksellä säätiön erillisrahastojen tarkoitusperiä lähellä oleville yhteisöille.

12§ Muut määräykset

Muilta osin säätiön toiminnassa noudatetaan voimassa olevia säätiölain säännöksiä.

Miksi tuemme aivojen ja hermoston tutkimusta?

Aivot on tärkein pääomamme. Aivoja ei voi vaihtaa, eikä varaosia ole tarjolla.

Joka toinen 45 vuotta täyttänyt nainen ja joka kolmas mies sairastuu jäljellä olevan elämänsä aikana vakavaan aivosairauteen. Välillisesti sairaus koskettaa vielä useampia – perheenjäseniä, ystäviä ja työtovereita.     

Aivosairaudet ovat kalleimmat kansantautimme. Niiden aiheuttama hintalappu suomalaisille on vuosittain jopa 11 miljardia euroa. Aivosairauksista koituu 4 kertaa suurempi lasku yhteiskunnalle kuin sydän- ja syöpätaudeista. *

Aivoterveyden edistäminen lisää työ- ja toimintakykyä sekä pienentää sairastumisriskiä. Aivosairauksien syntymekanismien ymmärtäminen lisää tietoa siitä, miten jokainen meistä voi huolehtia aivoterveydestään ja miten terveydenhuolto voi tunnistaa aivosairaudet nykyistä aikaisemmin.

Aivosairauksien tieteelliseen tutkimustietoon perustuvalla hoidolla lisätään työ- ja toimintakykyä, pienennetään sairastumisriskiä sekä vähennetään inhimillistä kärsimystä. Parantavat hoidot voidaan löytää vain tieteellisellä tutkimuksella.

*Luvut ovat arvioita, sillä tarkkoja tietoa kustannuksista ei ole.

Tietoa tutkimuskohteista 

Alzheimerin taudin ja muiden muistisairauksien tutkimus

Alzheimerin tauti on muistisairauksista yleisin. Se on hitaasti ja tasaisesti etenevä sairaus, jonka yleisyys kasvaa voimakkaasti iän myötä. Alzheimerin taudin suurimmat läpimurrot on tehty viimeisten 35 vuoden aikana ja muiden muistisairauksien, kuten otsalohkodementian ja Levyn kappale -taudin diagnosointi on kehittynyt viimeksi kuluneina kymmenenä vuotena valtavasti. 

Alzheimerin tautia tutkitaan Suomessa Helsingin, Itä-Suomen, Oulun ja Turun yliopistoissa ja yliopistollisissa sairaaloissa sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL). Tavoitteena on tunnistaa uusia Alzheimerin tautiin liittyviä riskitekijöitä ja niiden tautimekanismeja sekä kehittää sitä kautta tautia paremmin ennakoivia biomarkkereita (ihmisistä kerättäviä erilaisia näytteitä) ja hoitomenetelmiä. Tavoitteena on myös diagnosoida työikäisten muistisairaudet mahdollisimman varhain ja oikein. Viime aikojen tärkeimpiä tutkimussaavutuksia ovat uusien Alzheimerin tautiin liittyvien riskigeenien tunnistaminen ja tautimekanismien selvittäminen tiettyjen geenimuutosten osalta, Alzheimerin taudin ja tyypin 2 diabeteksen yhteisten tautimekanismien selvittäminen, uusien tutkimusmenetelmien kehittäminen työikäisten muistisairauksien diagnostiikkaan sekä translationaalisen lääketieteen hyödyntäminen riskigeenilöydösten tutkimuksessa (translationaalisessa tutkimuksessa perustutkimustietoa hyödynnetään kliinisessä eli ihmisillä tehtävässä lääketieteellisessä tutkimuksessa ja päinvastoin). 

Aivosäätiö tukee mm. Vesa Kiviniemen tutkimusta aivojen glymfaattisesta kierrosta 

Oulun yliopistossa ja yliopistollisessa sairaalassa on käynnissä neuroradiologian professori Vesa Kiviniemen johtama hanke, jonka aiheena on aivojen glymfaattisen kierron merkitys Alzheimerin taudissa. Aivosäätiö rahoittaa Kiviniemen tutkimusta yhdessä Suomen Akatemian kanssa.

Lue lisää tutkimuksesta

Otsalohkodementiaa tutkitaan Suomessa Itä-Suomen ja Oulun yliopistoissa. Sairauden puhkeamissyyn selvittäminen ja riittävän varhainen taudin tunnistaminen ovat avainasemassa vaikuttavien hoitojen kehittämisessä. Siksi tutkimusta tehdään etenkin diagnostiikkaan ja tautimekanismien ymmärtämiseen liittyen. Tutkijat selvittävät myös millaisia muutoksia aivoissa sairaus aiheuttaa ja mihin biomarkkereihin eli ihmisistä kerättäviin erilaisiin näytteisiin muutokset liittyvät. Suomalaiset verinäytteestä tehtävät tutkimukset ovat johtaneet kansainvälisesti mullistaviin tuloksiin: niiden avulla on selvitetty miten skitsofrenia ja otsalohkodementia voidaan erottaa toisistaan.

Kehitysvammatutkimus

Kehitysvammaisuus tarkoittaa vaikeutta oppia ja ymmärtää uusia asioita. Lisäksi kehitysvammaisella ihmisellä voi olla haasteita sosiaalisissa, kielellisissä ja motorisissa taidoissa, omatoimisuudessa sekä tarkkaavaisuudessa ja asioiden hahmottamisessa. Kehitysvammojen lääketieteellisellä tutkimuksella pyritään ennen kaikkea vammojen taustasyyn selvittämiseen. Kehitysvammainen henkilö ei usein itse pysty kuvailemaan oireitaan. Siksi oireiden taustasyyn tietäminen on oleellista hoitotoimenpiteitä suunniteltaessa. Kun taustasyy tunnetaan, voidaan kehitysvamman aiheuttamia oireita lievittää paremmin ja siten parantaa kehitysvammaisen ihmisen elämänlaatua. Taustasyyn selvittämisessä geneettiset tutkimukset ovat avainasemassa. Geneettiset tutkimustekniikat ovat viime vuosina kehittyneet merkittävästi. 

Suomessa on erittäin hyvät mahdollisuudet tehdä kehitysvammatutkimusta. Tämä johtuu siitä, että meillä toteutettiin 1960-luvulla kehitysvammaisille tarkoitettu keskitetty palvelujärjestelmä, joka on helpottanut muun muassa potilastietojen keräämistä tutkimuksia varten. Lisäksi Suomen ainutlaatuiset 1600-luvun puoliväliin asti ulottuvat kirkonkirjat auttavat oleellisesti tutkimuksissa, sillä niiden avulla pystytään selvittämään erilaisten geneettisten oireyhtymien esiintymistä suvuissa. Suomi on myös Hollannin ohella Euroopan ainoa maa, jossa koulutetaan kehitysvammalääkäreitä. Lääketieteellisen tutkimuksen lisäksi kehitysvammojen neuropsykologinen tutkimus on erittäin tärkeää.  Tällä hetkellä Suomessa tehdään muun muassa eri oireyhtymien seurantatutkimuksia, joissa selvitetään miten kehitysvammaisten ihmisten tiedolliset taidot muuttuvat iän myötä.

Lasten- ja nuorisopsykiatrian tutkimus

Valtaosa nuoruus- ja aikuisiän mielenterveyssairauksista alkaa lapsuusiässä, ja myös niiden ehkäisy on tehokkainta silloin. Lapsen aivot eivät odota, sillä ne kehittyvät koko ajan kiihkeästi. Varhaisella hoitoon pääsyllä, hyvällä diagnostiikalla ja sen myötä asianmukaisella hoidolla lasten mielenterveyden häiriöitä on mahdollista parantaa merkittävästi, ja toistuvien häiriöiden osalta vähentää huomattavasti niiden vaikutusta myöhemmällä iällä. 

Lastenpsykiatria keskittyy alle 13-vuotiaiden lasten mielenterveysongelmiin, niiden ehkäisyyn ja hoitoon. Sen piiriin kuuluvat myös autismikirjon häiriöt ja neuropsykiatriset häiriöt, kuten ADHD. Lastenpsykiatrian tutkimuskohteita ovat esimerkiksi pienten lasten kehitykseen ja siinä esiintyviin syömisen, unen ja kiintymyssuhteen häiriöihin suuntautuva kehityspsykiatria, käytöshäiriöiden ja autismikirjon häiriöiden tutkimus, erilaisiin lapsuusiän psyykkisiin traumoihin kuten koulukiusaamiseen liittyvä tutkimus sekä digitaalisen teknologian hyödyntäminen lasten mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisyssä, diagnosoinnissa ja hoidossa. Nuorisopsykiatria hoitaa 13-18 -vuotiaiden nuorten mielenterveyden häiriöitä. Nuorilla mielenterveyden ongelmat ovat osin samoja kuin lapsilla ja aikuisilla, mutta lisäksi on erityisesti nuoruuden kehitysvaiheisiin liittyviä haasteita. Näitä ovat esimerkiksi kohonnut psykoosialttius ja syömishäiriöt.

Aivosäätiö tukee mm. Imeväisen aivorytmit -tutkimushanketta

Suomessa lasten aivotutkimuksessa ollaan monella saralla edelläkävijöitä maailmassa, mutta aivojen kehityksestä tiedetään niin meillä kuin muuallakin edelleen hämmentävän vähän. Sairauden, kehitysvamman tai kehityksellisen häiriön aikainen diagnosointi on kuitenkin kuntoutuksen kannalta oleellista. HUS Lastensairaalan yhteydessä toimivan BABA-keskuksen Imeväisen aivorytmit -tutkimushankkeessa kehitetään lapsen aivokäyrän mittaamista ja varhaista diagnosointia helpottavia älyvaatteita. Aivosäätiön osittain rahoittama, kliinisen neurofysiologian professori Sampsa Vanhatalon johtama monitieteellinen tutkimus on kansainvälisesti ainutlaatuinen.

Lue lisää hankkeesta

Lihastautien tutkimus

Lihastaudit ovat harvinaisia ja usein perinnöllisiä neurologisia sairauksia, joille on ominaista tahdonalaisen lihaksiston etenevä heikkeneminen tai muu toimintahäiriö. Lihastauti voi ilmetä jo vastasyntyneellä tai vasta myöhemmin lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisena. Samakin diagnoosi voi olla vaikeusasteeltaan erilainen jopa saman perheen jäsenillä, vaihdellen lievästä fyysisestä toimintarajoitteesta vaikeavammaisuuteen. Lihassairauksia ovat mm. ALS, SMA ja Duchennen lihasdystrofia. 

Useimpien hermostoperäisten lihastautien puhkeamisen syy on edelleen arvoitus. Siksi tutkimus kohdistuu usein juuri sairauksien syntysyiden selvittämiseen. Puhkeamissyyn selvittäminen on tarkemman diagnosoinnin sekä hoitojen kehittämisen edellytys. Lihastautitutkimuksessa tapahtui ratkaiseva läpimurto 1980-luvulla, kun tutkijat onnistuivat kehittämään uusia välineitä geenien tarkempaa tutkimusta varten. Sen jälkeen on voitu määrittää syyperäiset geenit ja niiden mutaatiot sadoissa eri lihastaudeissa. Geeniperäisen diagnoosin saaminen on tärkeää hoidon kohdentamisen ja kehittämisen kannalta. Samalla perhe saa tarkan tiedon perinnöllisyydestä ja taudin ennusteesta. 

Lihastautien tutkimus on parhaimmillaan poikkitieteellistä ja siihen vaaditaan laajaa kansainvälistä yhteistyötä ja kehittyneitä tutkimusryhmiä. Tällainen tutkimus on kallista ja aikaa vievää. Suomessa tehtävä lihastautien tutkimustyö on kuitenkin jo pitkään ollut kansainvälisesti varsin huomattavaa. On tehty merkittäviä havaintoja eri tautien syntymekanismeista sekä löydetty aivan uusia lihastauteja ja niitä aiheuttavia geenivirheitä.

Neurokirurgian tutkimus 

Neurokirurgian tutkimus edistää keskushermoston, aivojen ja selkäytimen leikkausmenetelmien kehittämistä. 

Neurologia: Aivovammojen, aivoverenkiertohäiriöiden, epilepsian, MS-taudin ja Parkinsonin taudin tutkimus

Aivovammojen tutkimus

Aivovamma on tapaturman aiheuttama aivokudoksen vaurio, joka useimmiten syntyy kaatumisen, putoamisen, liikenneonnettomuuden, vapaa-ajan tapaturman tai pahoinpitelyn seurauksena. Aivovamman ennusteeseen vaikuttaa merkittävästi vamman vakavuus. Vaikka lievän aivovamman oireet voivat alussa olla merkittävät, siitä toivutaan kuitenkin yleensä oireettomaksi. Keskivaikeissakin aivovammoissa ennuste on tavallisesti hyvä, vaikka pitkäkestoisia haittoja saattaakin jäädä. Alkuvaiheessa vaikeaksi luokittuvien vammojen kohdalla akuuttivaiheen kuolleisuus on valitettavasti merkittävä. 

Alkuvaiheesta pelastuneiden ennuste on viime vuosina ja vuosikymmeninä parantunut huomattavasti kehittyneen ensihoidon sekä neurokirurgian ja neuroanestesiologian menetelmien kehittymisen ja saatavuuden myötä. Modernin neurotieteen ansiosta aivokuntoutus kehittyy koko ajan. Vilkkaasti tutkitaan muun muassa verenkierron kautta siirrettäviä erilaistumattomia kantasoluja, jotka voivat aivoissa erikoistua hermosoluiksi ja osallistua vaurioituneen alueen uudelleenorganisoitumiseen. Tällaiset tutkimukset liittyvät hyvin laajoihin aivovaurioihin. Hermostoon siirrettävät uudet solut eivät kuitenkaan sisällä mitään informaatiota. Ne eivät siten itsessään palauta menetettyjä taitoja eivätkä korvaa perinteistä kuntoutusta, mutta parantavat hermoston valmiutta oppia taidot uudelleen. 

Aivoverenkiertohäiriöiden tutkimus

Aivoverenkiertohäiriöllä tarkoitetaan aivoinfarktia, aivoverenvuotoa tai ohimenevää aivoverenkiertohäiriötä (TIA). Niissä aivojen verenkierto häiriintyy jollain aivojen alueella verihyytymän aiheuttaman suonitukoksen tai verenvuodon takia ja aivokudos kärsii hapenpuutteesta. Mikäli tila kestää muutamia tunteja pidempään, on seurauksena yleensä pysyvä vaurio aivoissa. Siksi mahdollisimman nopea hakeutuminen sairaalahoitoon on erittäin tärkeää. 

Suomessa on maailman edistynein aivoverenkiertohäiriöiden akuutti hoito, jota suomalaistutkijat ovat myös olleet alusta alkaen kehittämässä. Eteisvärinä selittää suurimman osan aivoinfarkteista ja myös vaikeimmat infarktit. Eteisvärinän hoitoon tarkoitetut verenohennuslääkkeet kehittyvät koko ajan tehokkaammiksi ja turvallisemmiksi, ja myös tässä tutkimustyössä Suomi on ollut aktiivisesti mukana. Tutkimusta tehdään tutkijoiden ja tutkimuskeskusten kansallisessa ja kansainvälisessä verkostossa. Tärkeimpiä akuutin aivoverenkiertohäiriön hoitotutkimuksia ovat sekä globaalit satunnaistetut vaiheen II-III lääke- ja laitetutkimukset että tutkijalähtöiset akateemiset tutkimukset, joihin sisältyy sekä akuuttihoitoon että ennaltaehkäisyyn liittyviä tutkimuksia. 

Veritulpanestolääkkeitä ja verenohennuslääkkeitä koskevat tutkimukset ovat usein johtaneet uusiin hoitokäytäntöihin maailmanlaajuisesti. Suomi on maailman kärjessä nuorten aivoverenkiertohäiriöitä koskevissa tutkimuksissa (aivoinfarkti, kaulavaltimon dissektoituma, kryptogeeninen eli sisäsyntyinen aivoinfarkti, aivoverenvuoto), aivovaltimoaneurysmatutkimuksissa (mukaan luettuna epidemiologinen eli esiintyvyyttä väestössä selvittävä tutkimus) sekä aivojen kuvantamistutkimuksessa. Myös aivoinfarktipotilaiden musiikkikuntoutus on suomalaisen tutkimuksen tulosta. Myös geneettinen tutkimus ja tekoälyn soveltaminen ovat lupaavia tulevaisuuden aloja. 

Epilepsian tutkimus

Epilepsia on aivojen sairaus, jossa potilaalla on pitkäkestoinen taipumus saada epileptisiä kohtauksia ja mahdollisesti myös neurologisia, kognitiivisia, psyykkisiä tai sosiaalisia toimintakyvyn ongelmia. Epileptinen kohtaus on oire, joka johtuu aivojen kuorikerroksen poikkeavasta sähköisestä toiminnasta. 

Epilepsiaa tutkitaan Suomessa yliopistollisissa sairaaloissa ja niihin liittyvissä yliopistoissa. Vaikean epilepsian diagnostiikkaa ja hoitoa kansallisesti koordinoi Kuopion yliopistollinen sairaala (KYS), joka johtaa kaikkien yliopistosairaaloiden koordinaatiotyöryhmää, joka organisoi myös kansallisia kliinisiä tutkimuksia. Tutkimuksen avulla pyritään mm. mahdollisimman varhain tunnistamaan riski vaikeahoitoisen epilepsian kehittymiseen. Mitä aikaisemmin ja tarkemmin diagnoosi pystytään tekemään, sitä paremmin potilaita pystytään hoitamaan. Myös helpommin hoidettavissa tapauksissa epilepsian onnistunut lääkehoito edellyttää yleensä usean eri lääkkeen kokeilua ja vaihtamista. Tämä aiheuttaa potilaille paljon kärsimystä. Tutkimuksen avulla pyritään nykyistä aiemmin ja paremmin tunnistamaan millainen lääkehoito kullekin potilaalle sopii heidän yksilölliseen epilepsiaansa. 

MS-taudin tutkimus

MS-tauti on etenkin nuorten aikuisten sairaus. Se vaikuttaa liikunta- ja toimintakykyyn aiheuttamalla elimistössä tulehduspesäkkeitä, jotka vaurioittavat aivojen ja muun keskushermoston valkoista ainetta. MS-taudin tutkimus keskittyy etenkin taudin diagnoosimenetelmien ja sitä kautta hoidon kehittämiseen. Suurimmat läpimurrot MS-taudin tutkimuksessa viimeisten 20-30 vuoden aikana on tehty lääkehoidoissa: tutkijat ovat löytäneet yhdeksän eri lääkeainetta, joilla MS-tautia voidaan hoitaa. Myös taudin diagnosointi on kehittynyt huomattavasti. 

MS-tauti on pohjimmiltaan veren valkosolujen sairaus ja kaikki taudissa perustuu siihen, että se muuttaa valkosolujen toimintaa. Helsingin yliopistossa valkosoluista etsitään niin sanottuja terroristiklooneja, jotka ovat poikkeavasti aktivoituneita soluja. Tavoitteena on tunnistaa solut, joihin hoidot kannattaa kohdistaa sekä kehittää tulevaisuudessa täsmähoitoja, jotka voitaisiin kohdistaa miljardien solujen sijasta tuhansiin tai kymmeniin tuhansiin soluihin.  

Turun yliopiston PET-keskuksessa käytettävällä PET-aivokuvantamismentelmällä voidaan havaita asioita, joita normaalilla magneettikuvauksella ei nähdä. PET-kuvaukset ovat osoittaneet, että aivoissa voi tapahtua MS-taudin aktiivisuutta, vaikka taudin tilanne muuten vaikuttaisi rauhalliselta. MS-tautia tutkitaan myös suomalaisyliopistojen yhteisillä tutkimushankkeilla. Taudin alueellisen esiintyvyyden eroja ja muutoksia selvitetään epidemiologisilla tutkimuksilla. Tampereen yliopistossa tutkitaan kantasolulinjoja, tavoitteena mallintaa keskushermoston soluja, joiden vuorovaikutus ei toimi MS-taudissa. Kuopiossa tutkitaan hermovaurion myötä verenkiertoon vapautuvien neurofilamenttien sopivuutta MS-taudin aktiivisuuden biomarkkereiksi. Lääkeaineiden vaikutuksia vertaillaan yhteistyössä lääkeyritysten kanssa. 

Parkinsonin taudin tutkimus

Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä liikehäiriösairaus, joka johtuu keskiaivojen tietyn alueen, mustatumakkeen, hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta. Syytä hermosolujen vaurioitumiseen ei tiedetä, mutta se johtaa hermovälittäjäaine dopamiinin puutteeseen ja tahdonalaisia liikkeitä säätelevien hermoratojen vaurioitumiseen. Parkinsonin tautiin liittyvää tutkimusta tehdään Suomessa kaikissa yliopistollisissa sairaaloissa. Tutkimukset liittyvät mm. infuusio- ja DBS-hoitoihin, Parkinsonin taudin suolisto-oireisiin, genetiikkaan ja taudin esiintyvyyteen väestössä. Lisäksi Parkinsonin tautia tutkitaan intensiivisesti erilaisilla kuvantamismenetelmillä.

Muusikon terveyden tutkimus

Muusikon terveydenhuollon peruspilari on muusikon ammatin erityispiirteiden ymmärtäminen. Tähän tarvitaan muusikon terveyttä ymmärtäviä terveydenhuollon ammattilaisia, joita kasvatetaan kouluttamalla. Se on musiikkilääketieteen yksi perustehtävä. Musiikkilääketieteen toinen perustehtävä on tutkia muusikon ammattia ja sen aiheuttamia haasteita muusikon terveydelle. Muusikon ammatin lääketieteellinen tutkimustyö auttaa ymmärtämään ongelmia paremmin ja suuntaamaan voimavaroja oikeisiin kohteisiin musiikkilääketieteessä. Kansainvälisesti arvostettu suomalainen musiikkilääketiede on ollut aina moniammatillista yhteistyötä yli terveydenhuollon ammattikuntien ja erityisen tärkeätä on yhteistyö muusikoiden kanssa. Musiikkilääketieteen kolmas perustehtävä on osallistua muusikoiden perus- ja täydennyskoulutukseen vahvistamalla muusikoiden ymmärrystä omasta terveydestään ja muusikkouteen liittyvien vaivojen ennaltaehkäisystä.

Sentti ajatuksista
– tee elämäsi lahjoitus.

Lahjoittamalla autat aivotutkimusta, ja hyvin todennäköisesti myös itseäsi.

Lahjoita