Miten musiikkielämys syntyy ja vaikuttaa aivoissa?
Seppo Soinila, neurologian professori, Turun yliopisto
Musiikkia on kuunneltu ja tuotettu kaikkina aikoina, kaikissa tunnetuissa kulttuureissa. Ihmislajin kehityshistoriassa laulu todennäköisesti kehittyi kommunikaation välineeksi ennen puhetta. Vanhin säilynyt instrumentti, luuhuilu, on iältään 40 000 vuotta. Musiikkia on käytetty moniin tarkoituksiin: kehtolaulut, työlaulut, taistelulaulut, rakkauslaulut, surumusiikki ja terapeuttinen musiikki ovat kukin lajissaan yllättävän saman tyyppisiä maailman eri puolilla. Musiikkikokemus syntyy aivoissa, ja itse asiassa ne eivät ole vuosituhansien saatossa juurikaan muuttuneet rakenteeltaan tai toiminnaltaan.
Ihminen ei kuule musiikkia korvillaan, vaan aivoillaan, jotka muuntavat sävelten tuottaman kuuloaistimuksen musiikin kokemukseksi. Sävel, kuten muutkin äänet, on ilmanpaineen värähtelyä, joka muuttuu sisäkorvassa sähköimpulsseiksi. Aistimus johdetaan kuulohermoa pitkin aivoihin, ohimolohkon kuuloaivokuorelle. Se tunnistaa kunkin sävelen akustiset ominaisuudet, korkeuden, keston ja voimakkuuden ja peräkkäisten sävelten rytmin ja intervallit. Tarkempi rytmianalyysi tapahtuu päälakilohkossa. Samanaikaisten sävelten harmonia tunnistetaan otsa- lohkossa. Motorinen järjestelmä aktivoituu paitsi musiikkia tuotettaessa, myös sitä kuunnellessa ja esitystä katsellessa peilisolujärjestelmän käynnistyessä. Aivojen sisälieve (singulaarikuori, limbinen järjestelmä) liittää musiikin havaitsemiseen tunteen. Aivojen autonominen keskus (hypotalamus) muuttaa tunteen näkyväksi, esim. ilmeet, kyynelten erittyminen, pulssin kiihtyminen. Muistijärjestelmä vertaa kuunneltavaa musiikkia aikaisempiin kokemuksiin ja liittää musiikkiin muistoja. Otsalohkon etuosassa on keskus, joka tunnistaa tutun kappaleen. Tämä alue säilyy pisimpään toimintakykyisenä Alzheimer-potilailla. Musiikki stimuloi aivojen palkitsemisjärjestelmää, jonka erittämä dopamiini ja endorfiini tuovat mielihyvän kokemuksen, jopa elämyksen tunteen. Elämys voi syntyä myös kognitiivisena (tiedonkäsittelyn) prosessina, kun oivaltaa jonkin uuden asian, vaikkapa teeman variaation tai polyfonian, kuuntelemassaan musiikissa.
Ihminen ei kuule musiikkia korvillaan, vaan aivoillaan, jotka muuntavat sävelten tuottaman kuuloaistimuksen musiikin kokemukseksi.
Musiikki on terapiaa sekä terveille että sairaille. Musiikin kuuntelu lieventää elimistön stressireaktioita, mikä lisää hyvinvointia ja nopeuttaa toipumista. Musiikki kohentaa mielialaa, lisää potilaan kuntoutusmotivaatiota. Vaikutus voidaan osoittaa useilla elämänlaatumittareilla. Isojen leikkausten jälkeen musiikin kuuntelu vähentää vahvojen kipulääkkeiden tarvetta lähes 20%. Musiikkia kuuntelevan aivoverenkierto lisääntyy, mikä sekin tehostaa kuntoutumista. Aivoinfarktipotilaiden motoriikka elpyy musiikin myötä nopeammin kuin tavanomaista kuntoutusta saavilla. Täysin puhekyvytön afasiapotilas voi oppia tuottamaan uudelleen sanoja yksinkertaisten melodiaharjoitusten avulla. Parkinson-potilaiden kävelykyky paranee musiikin tahdissa tehtyjen harjoitusten jälkeen. Muistisairas suoriutuu musiikkia kuunneltuaan paremmin testeissä ja hänen käyttäytymishäiriönsä vähenevät. Alzheimer-potilas muistaa lauletun tarinan merkittävästi paremmin kuin puhutun. On myös orastavaa näyttöä siitä, että musiikin intensiivinen harrastaminen suojaa muistisairaudelta.
Tekemällä lahjoituksen Aivosäätiön musiikkilääketieteen rahastoon voit henkilökohtaisesti edistää musiikkilääketiedettä ja muusikon hyvinvointia – meidän kaikkien yhteiseksi iloksi ja terveydeksi.
Lahjoitustili FI33 5541 2820 0225 99. Viitenumero 4080 tai viiteteksti musiikkilääketiede.
