Miten pitkään olet ollut istumassa tällä hetkellä, kun luet tätä artikkelia? Luultavasti hieman liian pitkään, kuten useimmat meistä. “Liike on lääke” -sanonnalla on vankka perä myös aivoterveydessä: liikunnalla voidaan hidastaa aivojen kognitiivisten kykyjen rappeutumista, joka on keskeistä esimerkiksi muistisairauksissa. Vaikka kaikki liike on ihmiselle hyväksi, tutkimukset osoittavat, että paras liikuntamuoto aivoterveyden kannalta on kuitenkin tanssi. 

Lääketieteen tohtori Hanna Poikonen, joka on tutkinut tanssin vaikutusta aivotoimintaan ja kuntouttaa muun muassa muistisairaita, MS-potilaita ja aivoverenvuodosta toipuvia, painottaa yhdistelmää, joka sisältää liikettä, haastetta ja iloa. 

“Paras tapa luoda neuroplastisuutta aikuisen aivoihin on liike rikastetussa ympäristössä,” Poikonen sanoo. “Tanssi yhdistää musiikkia, vuorovaikutusta ja kosketusta, sosiaalista kanssakäymistä ja visuaalista estetiikkaa.” 

Tanssissa kaikki on lisäksi harmoniassa, verrattuna esimerkiksi kaupungilla kävelemiseen, joka on yhtä lailla aistirikasta, mutta keikahtaa helposti stressaavaksi kokemukseksi. 

Tanssi haastaa kehon ja mielen yhtä aikaa 

Kahdessa eri aivotutkimuksessa havaittiin, että tanssin hyödyt aivoille olivat ylivoimaiset verrattuna saman fyysisen rasittavuuden tarjoamaan muuhun liikkeeseen. Tanssi lisäsi aivojen valkean ja harmaan aineen määrää ja BDNF-proteiinia, joka edistää uusien aivosolujen tuotantoa ja vahvistaa olemassaolevia yhteyksiä. Nämä muutokset näkyivät vain tanssiryhmällä, mutta eivät kontrolliryhmällä. 

Neuroplastisuus, eli aivojen muovaantuvuus, on elintärkeä ominaisuus koko elämän ajan, mutta sen merkitys korostuu ikääntyessä ja muistisairauksien yhteydessä. Neuroplastisuuden avulla opimme uutta, muistamme vanhaa ja sopeudumme muutoksiin. 

“Tanssin aivoterveydellinen hyöty pohjautuu siihen, että neuronit rupeavat löytämään uusia yhteyksiä, tai niin että olemassaolevat yhteydet eivät surkastu niin nopeasti,” avaa Poikonen. 

Tanssin aikana tapahtuu toinenkin merkittävä asia aivoissa: aivojen palkitsemisjärjestelmä aktivoituu, mikä tuottaa mielihyvää ja motivoi oppimaan. Tämä on tärkeää etenkin kuntoutuksessa, jossa turhautuminen voi helposti estää edistymisen. Esimerkiksi fysioterapeutin määräämän liikesarjan opettelusta saatetaan luopua nopeasti. 

“Palkitsemisjärjestelmän tuottama hyvä olo motivoi yrittämään enemmän, vaikka askel tai rytmi olisikin haastava,” Poikonen kuvailee. 

Lisäksi hyvänolontunne on itsessään jo arvokas. 

“Eettisesti ajatellen, eikö ihmisellä, joka elää vain tässä hetkessä, ole oikeus miellyttäviin hetkiin, vaikka hän ei niitä myöhemmin muistaisikaan?” 

“Paras tapa luoda neuroplastisuutta aikuisen aivoihin on liike rikastetussa ympäristössä. Tanssi yhdistää musiikkia, vuorovaikutusta ja kosketusta, sosiaalista kanssakäymistä ja visuaalista estetiikkaa,” kertoo Poikonen.

Kehoyhteys ja mielikuvat aktivoivat aivoja 

Poikonen on kehittänyt WiseMotion-menetelmän, jossa tanssia hyödynnetään kuntoutuksessa ja aivoterveyden ylläpidossa. Ensin rakennetaan yhteys omaan kehoon: laskeudutaan ja juurrutaan. Vasta sen jälkeen aletaan haastaa muistia ja kognitiota rytmiharjoitteilla tai yksinkertaisilla koreografioilla. 

Muistisairaille suunnatuissa koreografioissa käytetään usein mielikuvia: hiihdellään hangilla tai katsellaan tähtitaivasta. Liikkeet seuraavat tarinaa, jolloin aivot aktivoituvat ja saavat haastetta yrittäen muistella liikesarjaa. Lisäksi ryhmässä tanssimalla saa samanaikaisesti palautteen, jos ei muista tai tekee väärin. Aivojen haastaminen ei ole kuitenkaan ainut tavoite.  

“Tärkeää on, että harjoitteissa on iloa. Kyse ei ole pelkästään kognitiivisesta treenistä, vaan myös liikkeestä nauttimisesta,” Poikonen painottaa. 

33 viikkoa kestäneessä WiseMotion-kuntoutusohjelmassa havaittiin osallistujien kognitiivisten kykyjen parantuneen. Vaikka tulokset eivät olleet tilastollisesti merkittäviä pienen otoksen vuoksi, suunta oli positiivinen: tanssi voi tukea aivoterveyttä ja hidastaa kognitiivista rappeutumista. 

Jo 2–3 tanssikertaa viikossa voi tutkimusten mukaan aiheuttaa aivoissa plastisia muutoksia. 

“Erityisesti muistisairauden alkuvaiheessa se voi auttaa siinä, että tauti ei etene niin nopeasti,” toteaa Poikonen. 

Liikkeestä nauttiminen on avainasemassa 

Mitä jos ei tykkää tanssia? 

“Sanon aina, että tule kokeilemaan, ja jos sinulla on epämukava olo, niin se tarkoittaa, että minä olen epäonnistunut. Harjoituksen pitää olla sellainen, että jokainen pystyy siihen,” kertoo Poikonen. 

Jos tanssin myötä palkitsemisjärjestelmä ei aktivoidu, vaan kokemus tuntuu stressaavalta, monet positiiviset hyödyt jäävät saavuttamatta. Poikonen korostaa, että harjoitusten tulisi olla suunniteltu niin, että jokainen voi osallistua. Liike voi lähteä niinkin yksinkertaisesta kuin kävelystä ja hengittämisestä. 

Joskus pelkkä mielimusiikin kuuntelu voi herättää yhteyden ja aktivoida niin sanotun merkittävyyden verkoston aivoissa. Se säilyy terveenä pitkään, vaikka muistisairaus olisi jo pitkällä ja henkilö ei vastaa kontaktiin. 

“Vaikka aivoverkostot olisivat jo hyvinkin surkastuneet, niin merkittävyyden verkosto on aivoissa vielä hyvinkin terve, ja siihen mielimusiikki osuu.” 

“Muistisairaus on keski-iän sairaus” 

Muistisairaus mielletään usein vanhuuden vaivaksi, mutta todellisuudessa sen juuret ulottuvat keski-iän elämäntapoihin. 

“Tässähän on aika huolestuttava paletti kasassa”, aloittaa Poikonen, kun puhutaan muistisairauksien riskitekijöistä.  

Istumme paljon, tarkkaavuutemme siirtyy jatkuvasti asiasta toiseen, jolloin emme harjoita syvää keskittymistä tai haasta aivojamme. Olemme yksinäisempiä kuin koskaan, stressaamme paljon, joka taas vaikuttaa uneen.  

“Itse sanon, että muistisairaus ei ole vanhuuden sairaus vaan se on keski-iän sairaus,” Poikonen sanoo. “Esimerkiksi unenpuute ja muistisairauden riski kulkevat käsi kädessä jo keski-iästä lähtien”. 

Poikosen mukaan olisi tärkeä saada tieto muistiterveyden tärkeydestä jo nuoremmille ihmisille. Pienet arjen valinnat ja elämäntavat, joista saa muodostettua rutiineja, edesauttavat aivoterveyttä myöhemmällä iällä.  

Ymmärrys aivoterveydestä on muuttumassa kokonaisvaltaisemmaksi koko ajan: enää pelkät ristikot eivät riitä. 

“Fyysinen liike ja kognitiivinen haaste, joka on mielekästä ja yhdistää sosiaalisen aspektin,” summaa Poikonen.