Miten ystävyys näkyy aivoissa?

Tutkimuksissa on havaittu, että ystävien aivot voivat reagoida ja tulkita asioita samalla tavalla. Aiheuttaako ystävyys aivotoimintojen yhdenmukaistumista? Vai hakeutuvatko ajattelutavoiltaan samanlaiset ihmiset toistensa seuraan?

Aivojen hyvinvoinnin kannalta ystävyyssuhteet ovat tärkeitä. Riittävä määrä sosiaalisia suhteita vähentää useiden sairauksien, kuten masennuksen ja Alzheimerin taudin riskiä.

Viime vuosina aivotutkimuksessa on pyritty selvittämään mekanismeja, joilla ystävyys näkyy aivoissa. Tutkimuksissa on hyödynnetty erityisesti toiminnallista magneettikuvausta (fMRI), jolla tutkitaan veren happipitoisuuden muutoksia aivojen eri osissa.

Ymmärrystä on lisännyt myös tutkimustieto eläinten ystävyydestä. Ystävyys ei ole vain inhimillinen ilmiö, vaan sitä esiintyy esimerkiksi lintujen, valaiden ja nisäkkäiden keskuudessa. Ystävyyden on teoretisoitu olevan evolutiivinen sopeuma, josta on ollut eri lajeille selviytymisen kannalta hyötyä.

Ystävien aivot toimivat keskenään samalla tavalla

Tutkimuksissa on havaittu, että ystävillä on keskenään samanlaisia tapoja havainnoida, tulkita ja suhtautua ympäristössään oleviin asioihin.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa koehenkilöille näytettiin videoklippejä samalla kun heidän aivojaan kuvannettiin toiminnallisessa magneettikuvauksessa. Koehenkilöiden aivoissa näkyi yhdenmukaista aktiivisuutta aivokuoren alla sijaitsevilla alueilla, kuten accumbens-tumakkeessa, mantelitumakkeessa, aivokuorukassa ja häntätumakkeessa. Nämä aivoalueet ovat yhteydessä siihen, miten ihminen havaitsee ja tulkitsee ympäristöään.

Tutkijat pitivät mahdollisena selityksenä löydökselle sitä, että ystävät usein viettävät paljon aikaa keskenään ja kokevat samoja asioita. Se voi muovata heidän tapaansa suhtautua maailmaan samanlaiseksi.

Oletusta vahvistaa viime vuonna tehty tutkimus, josta kerrottiin Journal of Neurosciencessa viime vuonna. Tutkimuksessa koehenkilöille näytettiin mainoksia ja kuvia eri tuotteista. Heitä pyydettiin arvioimaan tuotteita näkemänsä pohjalta. Jos koehenkilöt olivat ystäviä, olivat heidän arviot useammin samansuuntaisia.

Tutkimus toistettiin vuoden päästä. Jos koehenkilöt olivat ystävystyneet tutkimusten välissä, olivat heidän vastauksensa muuttuneet keskenään yhdenmukaisemmiksi. Vaikutus havaittiin myös koehenkilöiden aivoja kuvannettaessa. Muutos oli niin selvä, että yhden ystävän kulutuspäätöksen pystyi koneoppimisen avulla ennakoimaan toisen aivojen kuvantamistuloksista.

Samanlainen aivotoiminta voi ennustaa ystävyyttä

Ystävien samanlainen aivotoiminta voi toisaalta kertoa siitä, että ihmiset ystävystyvät helpommin, jos he suhtautuvat maailmaan samalla tavalla. Ihmisillä on tunnettu taipumus ystävystyä ja viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka muistuttavat heitä itseään. Tätä taipumusta kutsutaan homofiliaksi. Se voidaan nähdä myös aivoissa.

Kalifornian yliopistolla viime vuonna tehdyssä tutkimuksessa koehenkilöille näytettiin videoklippejä samalla kun heidän aivojaan kuvannettiin. Myöhemmin koehenkilöiden sosiaalisia suhteita kartoitettiin kyselyillä. Tutkijat huomasivat, että jos koehenkilöt olivat reagoineet samalla tavalla klippeihin, oli suurempi todennäköisyys sille, että he olivat ystäviä kahdeksan kuukauden päästä. Yhdenmukainen aivotoiminta myös ennusti pysyvämpää ystävyyssuhdetta verrattuna ystäviin, joiden aivotoiminta oli keskenään erilaista.

Tutkijoiden mukaan samanlainen tapa suhtautua maailmaan on hyvä resepti ystävyydelle. Ystävien oleminen ”samalla aaltopituudella” näkyy siis aivotoiminnan tasolla.

Ystävät aktivoivat aivojen mielihyväkeskuksen

Ystävyyden vaikutukset voidaan havaita myös aivojen mielihyväkeskuksessa.

Eräässä tutkimuksessa yliopisto-opiskelijoita pyydettiin ajattelemaan toiminnallisessa aivokuvantamisessa muita opiskelijoita. Kun opiskelijat ajattelivat ystäviään, aktivoitui aivoissa enemmän mielihyväjärjestelmään yhdistettyjä alueita, kuten mantelitumake, hippokampus, ventromediaalinen etuotsalohko (vmPFC) ja accumbens-tumake.

Ystävien kanssa oleminen vapauttaa aivojen mielihyväkeskuksessa välittäjäaine oksitosiinia. Perinteisesti oksitosiinia on nimitetty ”rakkaushormoniksi”, koska se on keskeinen lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen muodostumisessa. Hormoni vahvistaa pariskuntien keskinäisiä kiintymyksen tunteita.

Oksitosiinia vapautuu nykytiedon mukaan myös ystävien kanssa ollessa. Hormonin erittyminen vauhdittaa ystävyyden syntymistä ja lisää luottamusta. Sillä on monia terveysvaikutuksia, kuten stressin, ahdistuksen ja tulehdusten ehkäiseminen.

Ystävien kanssa ajan viettäminen lisää aivoissa oksitosiinin ohessa serotoniinin ja dopamiinin tuotantoa, jotka ovat yhteydessä kohentuneeseen mielialaan. Hormonituotannon lisääntyminen on aivoilta selvä viesti: ystävien kanssa kannattaa viettää aikaa.

Lähteet

Brent, L. J., Chang, S. W., Gariépy, J. F., & Platt, M. L. (2014). The neuroethology of friendship. Annals of the New York Academy of Sciences, 1316(1), 1–17. https://doi.org/10.1111/nyas.12315

Yunsong, H., Baojun, M., Jia J. (2025). Neural Synchrony and Consumer Behavior: Predicting Friends’ Behavior in Real-World Social Networks. Journal of Neuroscience. https://doi.org/10.1523/JNEUROSCI.0073-25.2025

Parkinson, C., Kleinbaum, A.M. & Wheatley, T. Similar neural responses predict friendship. Nat Commun 9, 332 (2018). https://doi.org/10.1038/s41467-017-02722-7

Shen, Y.L., Hyon, R., Wheatley, T. et al. Neural similarity predicts whether strangers become friends. Nat Hum Behav 9, 2285–2298 (2025). https://doi.org/10.1038/s41562-025-02266-7

Berna Güroğlu, The power of friendship: The developmental significance of friendships from a neuroscience perspective, Child Development Perspectives, Volume 16, Issue 2, June 2022, Pages 110–117, https://doi.org/10.1111/cdep.12450

Goldman, Bruce: Study shows how ’love hormone’ spurs sociability. Stanford Medicine. 28.8.2017. https://med.stanford.edu/news/all-news/2017/09/study-shows-how-love-hormone-spurs-sociability.html

Lahjoita aivotutkimukseen

Arviolta joka toinen 45 vuotta täyttänyt nainen ja joka kolmas mies sairastuu jäljellä olevan elämänsä aikana vakavaan aivosairauteen. Parantavat hoidot voidaan löytää vain tieteellisen tutkimuksen keinoin.

Valitse lahjoituskohde

Aivosäätiön yleisrahasto

Rahoittaa aivojen ja hermoston kehityksen, toimintamekanismien ja sairauksien tutkimusta. Rahastosta tuetaan mm. laajoja monivuotisia aivotutkimushankkeita.

ALS-rahasto

Rahoittaa ALS-tutkimusta, kuten sairauden syihin, hoitokeinoihin ja mahdollisiin parannuskeinoihin keskittyviä tutkimushankkeita.

Alzheimerin taudin ja muiden muistisairauksien tutkimus

Rahoittaa muistisairauksien, kuten Alzheimerin taudin, Lewyn kappale -taudin ja otsalohkodementian, hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kehittämis- ja tutkimushankkeita.

Kehitysvammatutkimus

Rahoittaa kehitysvammojen, kuten Down- ja FraX-oireyhtymien, diagnostiikkaan, hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kehittämis- ja tutkimushankkeita sekä edistää kehitysvammaisen elämänlaatua, perhettä tai kehitysvammaisuuteen liittyviä eettisiä näkökohtia.

Lasten- ja nuorisopsykiatrian tutkimus

Rahoittaa lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien sairauksien ja häiriöiden, kuten ADHD:n ja autismikirjon häiriöiden, ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen liittyviä kehittämis- ja tutkimushankkeita.

Lihastautien tutkimus

Edistää lihastautien, kuten ALS ja SMAn, diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen tutkimushankkeita.

Neurokirurgian tutkimus

Neurokirurgiarahasto edistää keskushermoston, aivojen ja selkäytimen – mm. aivokasvaimien ja verisuoniepämuodostumien – leikkausmenetelmien kehittämistyötä. Se on neurokirurgian professori Juha Hernesniemen nimikkorahasto.

Neurologisten sairauksien tutkimus

Rahoittaa neurologian alan, kuten aivoverenkiertohäiriöiden, epilepsian, MS-sairauksien, Parkinsonin taudin sekä tapaturmaisten aivovammojen diagnostiikan, hoidon ja kuntoutuksen kehittämis- ja tutkimushankkeita.