Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi

Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi

Sairaanhoitaja Johanna Olli valmistelee väitöskirjaa Turun yliopiston hoitotieteen laitokselle vammaisten lasten kohtaamisesta hoitotyössä. Tutkimuksen tarkoituksena on kehittää malli, jolla tuetaan lasten osallisuutta. Tutkimusnäyttö ja havainnot aiheesta puoltavat Ollin näkemystä siitä, että vammaiset lapset eivät tule riittävästi kuulluiksi tällä hetkellä.

– Usein ajatellaan, että vanhemmat tietävät kaiken lapsensa puolesta. Toki monet vanhemmat ymmärtävät lapsiaan todella hyvin jopa pienestä kulmakarvan liikkeestä, mutta ei aina. Viime vuosina on onneksi havahduttu siihen, että lapsia pitäisi kuulla vahvemmin, mutta vielä on pitkä matka siihen, että käytännöt oikeasti muuttuisivat. Ei ole olemassa myöskään mitään kiveen hakattua mallia, sillä ihmisen kuunteleminen on aina tilannesidonnaista. Ikinä ei voida sanoa, että kun tekee näin ja näin, se toteutuu. Näenkin tärkeäksi sen, että kaikki ammattilaiset ja aikuiset saataisiin tarkastelemaan omia asenteitaan ja omia vuorovaikutustaitojaan ja tähän pyrin väitöskirjallani, Olli kertoo.

Myös Olli itse on tutkimuksen edetessä joutunut käsittelemään omia asenteitaan. Tutkimusta varten hän on videoinut monia eri vuorovaikutustilanteita hoitajien ja lasten välillä ja analysoinut niissä tapahtuvia asioita. Katselukertojen lisääntyessä myös näkemykset ovat saattaneet muuttua.

– Esimerkiksi lapsen riehuminen nähdään helposti johtuvan hänen vammastaan, mutta voisiko siihen vaikuttaakin se, että toimintaympäristö on levoton tai hoitaja itse on hermostunut, Olli kysyy.

Olli hyödyntää tutkimuksessaan keskustelunanalyysia, mikä on tutkimuksen kontekstissa hyvin epätyypillistä, sillä osa tutkittavista lapsista ei puhu lainkaan. Verbaaleihin keskustelutilanteisiin pätee yleinen lainalaisuus, että keskustelu etenee vuorotellen. Non-verbaalissa vuorovaikutustilanteessa puolestaan asioita tapahtuu paljon yhtäaikaisesti, ja eleiden ja ilmeiden merkitys on hyvin tärkeää.

– Ilmassa on koko ajan kysymyksiä, kuten esimerkiksi mihin lapsi vastasi tuolla tekemisellään ja miten hoitaja sen tulkitsi tai vastasi siihen. Tai kun leikkitilanteessa lapsi irvistää, niin huomasiko hoitaja sen vai ei ja miten hän siihen reagoi. Analyysitapa on osoittautunut tavattoman antoisaksi, joskin haastavaksikin, Olli myöntää.

Myös ylipäänsä puhumattomien lasten tutkiminen on harvinaista ja sitä aukkoa Olli toivoo tutkimuksellaan pystyvänsä täyttämään. Puhumattomien lasten lisäksi tutkittaviin kuuluu lapsia, jotka pystyvät puhumaan.

Tutkimuksesta on julkaistu kaksi väitöskirja-artikkelia, kolmas on arviointiprosessissa ja neljäs ja samalla viimeisin on juuri työn alla. Johanna Olli ajattelee, että tutkijan velvollisuuteen kuuluu tiedon jakaminen muuallakin kuin tieteellisissä piireissä. Siksi hän pitää aktiivisesti muun muassa Lasten tähden -blogia, johon nostaa esiin havaintojaan ja ajatuksiaan. Lisäksi hän on mukana kahden eri tutkijaryhmän blogeissa: Lapsinäkökulma- ja Terveyttä tieteestä -blogit.

– Tutkimustyö on intohimoni ja teen sitä sen takia, että sillä olisi vaikutusta johonkin. Mielestäni on turha odottaa siihen, kun väitöskirja on valmis. Matkan varrella voi hyvin kertoa kaikenmoista pientä ja ehkä sitten väitöskirjan valmistuttua ihmiset ovat valmiimpia ottamaan vastaan isompiakin asioita. Samasta syystä perustin myös Lastenneurologian hoitajat ry:n vuonna 2011 – jotta olisi kanava, minkä kautta levittää tietoa käytännön työtä tekeville, Olli tuumii.

Teksti: Johanna Haaga-Shrestha

Aivosäätiö myönsi Johanna Ollin tutkimukselle Kehityshäiriöisten lasten osallisuutta tukeva hoitotyön malli  apurahan vuosina 2013, 2014, 2016, 2017 Rinnekodin kehitysvammatutkimusrahastosta. Rahastosta myönnetään vuosittain apurahoja kehitysvammaisuuteen liittyvän tutkimuksen edistämiseen. Lue lisää https://www.aivosaatio.fi/apurahat/


Rinnekoti lahjoittaa 150 000 € Aivosäätiön Kehitysvammatutkimuksen alarahastoon, josta Aivosäätiö jakaa apurahoja kehitysvammaisuuteen liittyvän tutkimukseen. Lahjoituksen myötä haluamme panostaa tähän tärkeään tutkimusalueeseen ja samalla kannustaa myös muitakin tahoja tukemaan tutkimustyötä, sanoo Rinnekodin toimitusjohtaja Anu Kallio.

Rinnekoti on Aivosäätiön perustajajäsen. Aivosäätiö on yleishyödyllinen säätiö, joka myöntää apurahoja tutkimukseen useista eri rahastoista vuosittain. Tue tutkimusta ja tee lahjoitus https://aivosaatio.fi/lahjoita

Takaisin